Tikusta asiaa

TulitikkujaKa, vihdoinpa tuo löytyi, kaunokirjallinen esikuva wanhojen aikojen kuvaamiseen: Lassilan Maiju. Tuo velemu ukko, joka kuuvella salanimellä tekstejään kassaan tuhras ja lukevaa kansaa nokasta vettää posotti. Ku tässä nyt sitä puhheenpartta koittaa ittäisen ihmisen suun mukkaiseksi suada, niin eipä sitä muuta ku tulitikkuja nuapurista lainaamaan. Tuo mainio rommaani on julukastu vuonna 1910 ja löytyypi ilimasena e-tekstinä Kuttenperkin palavelusta.

On siinä menoa ja meininkiä, kun Ihalaisen Antti ja Vatas-Jussi naimahommia toimittammaan lähtevät. Kyllä Jussille oman kylän akkakin kelpais, mutta kun hää Antin kanssa kihlakomppeita Join kaupunniin piäsee hommoomaan, niin ääni kellossa vaihtuupi ja errään rikkaan lesken ansaan lankeepi. Siinä kaikemmoista viärinkäsitystä tullee ja putkassakin kahteen otteeseen virutaan, porsaita metästettään päin maita ja mantuja ja omasta tammastakin hukkaan jouvutaan. Elläinten kuvvaajana tuo Lassila onkin mestari, siinä lukija syvän sykkyrällään sen ilikikurisen possun eloa seuraa. (Mie kun pijän eläinjuttuja ylleensä niin unettavina, että kirijoista ruuhkaan ne skippaamaan, niin tässä en ikävystynyt ollenkaan.)

Oli kaksinnaiminen silloin ennenkii iso synti, mutta kun ei ollut kapulaa, millä ukon perrään soittaa, nii joskus sitä ukko kuolleeks kuulutettiin. En mie aiemmin oo tullut ajatelleeks, kuinka osuva on se elävänlesken termi. Ja Lassila kyllä ossoo siitä vitsiä murjasta. Melekein alleni laskin, viimestään siinä vaiheessa kun Anna Liisalle tullee se kilipakosija, joka kipakkana räätälinä sipasee Ihalaisen ukon housut ittelleen sopivaksi eli puolet pienemmiksi. Semmosta se elo oli näissä maijonlämpimissä pitäjissä, eipä sitä palajoo hempeillä jouvettu, vaan suoraan asiaan mentiin eli toisen varallisuuven laskemisseen. Kuinka se nykyihminen siihen käestyis, jos joutuis lesken entisen ukon kamppeet niskaansa vetämään?

Mie ku olen näitä vanhoja lekentoja kammannut, että josko sieltä löytyis semmosta iloluontosempaa mennoo, kun alakaa se Impivaaran meininki jo unettaa, niin nyt lähti Lyyti kirjottammaan oikein kansakoulun opettajan ja lahdatun punikin kynästä. Siis oikeestihan se Maiju oli Tietäväisen poika Algotti Tohomajärveltä (1868-1918), ja Algotin elämä se vasta värikäs oli, se mitä siitä ylleisesti tiijetään. Hää ehti Pietarissakii puutavaraa tsaarin aikana toimittaa ja semmosen omituisen miesnaisen naija. Eipä ollunna mikkään tavallinen tallaaja tuo kynäniekka, siinä bohheemimmatki tekotaiteilijat rinnalla kalapenis.

Jotennii tuo Lassila vuan uhkuu semmosta sallivaa ja joustavaa mualaiselämän ihmisyyttä – sitä semmosta, ku mikkää ei oo niin nöpönuukaa. Vinkuroivatkin ukot ja akat sitä joutuvat sovinnolle, vaikka olisvat tuhmuuhksissaan pitkin kyliä poikki naineet. Villasella ne yöjuoksut sitten painetaan, kun ei lusikoita jakkoon jakseta panna. Aika palajonhan tässä yks jos toinen lämpimikseen löpäjää, eikä tottuus ole koskaan rautalangasta viännetty, vaan mahtuu jonnekin milijoonan palturinpuhheen välliin. Loppujen lopuksi koko tarina kääntyy isoksi juorukattilaksi, jossa poriseepi jos minkälainen mutuhuttu.

Tää on semmosta kreisibailuuta koko teos, että mie palan halusta nähdä tän lavalla. Kun en ylleensä lämpene muaseuvun kesäteatterin murrerunoille ja puskafarsseille, nii tässä oli semmosta ijätöntä ainesta, joka vuan paranee kuin vuosikertaviini. Siitäkii tykkäsin, että se viinanjuonti ei ollut näitten kylänukkojen ykkösharrastus, vaan hyö koiruuksia saivat aikaan mielen määrin ihan pelkkää kokkelia ryystäen. Pukkaan perrään vielä toisen arvion samalta äijän rohjakkeelta, kun piän sain näin jouhevasti avattua.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s