Laatokan legendaariset kaaleet

CalebSortavalalaissyntyisen Armas Lindin omaelämäkerrallinen romaani Caleb – romanipojan evakkotaipale (Like ja Rauhanpuolustajat, 2010) ei ole kevyttä luettavaa, varsinkaan taipaleen nykyisen Suomen-puolisella osiolla. Samalla tavalla kuin viime aikoina uskonnollisten yhteisöjen vankeudesta selviytyjät ovat kirjoittaneet sorron ja seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksistaan, myös Lindillä on tarjottavana monta surullista juonentynkää, joista aikuisten sodassa yksin jääneiden naisihmisten nuoreen poikaan osoittama terrori oli paksuinta, ottaen myös huomioon, että poika tuli kulttuurissa, jossa kaikki vastakkaisen sukupuolen läsnäollessa riisuutuminen ja intiimiasioista puhuminen oli ehdoton tabu. Komean kasvavan tumman pojan ruumiin erotisointi ja esineellistäminen tuntui tutun puistattavalta  myös postkoloniaalin kritiikin näkökulmasta. Eristäytyneiden yhteisöiden ja laitoksissa eläneiden sorron narratiivit koskettavat ja ahdistavat, mutta nyt itsekkäistä syistä keskityn teoksen muuhun historialliseen arvoon, joka tuntuu ainutlaatuiselta.

Teos kertoo Karjalan alueen romaneista, joiden keskittymiä oli 1900-luvun alkupuolella erityisesti Sortavalassa ja Viipurissa. Sortavalassa oli tunnettu mustalaisleiri, joka oli 30-luvulla maan suurin romanikeskittymä. Tavallaan nuorella Armaksella oli yhteisönsä suoja hänen nuoren yksinhuoltajaäitinsä voimien loppuessa, mutta turva ei ollut aukoton. Myös paikkakunnan edistyksellisessä opettajaseminaarissa mustalaisia hyväksyttiin ja ruokittiin, mutta ns. ”hyväntekijöiden” joukkoon mahtui käärmeitä, joille tärkeintä oli saada kaalee pois kaaleen tavoista.

Lindin kertomus keskittyy lapsen ja teini-ikäisen pojan odysseiaan matkalla leiristä kohti lastenkoteja, mielivaltaista sijoitusta, huutolaisuutta ja vaivaistaloa. Jos Karjalan puolella romanien asemaan vielä löytyi sympatiaa, Pohjois-Pohjanmaalla tilanne oli karu. Hienoin teoksen episodi liittyy nuoren Calebin retkeen Valamon luostariin hyväntekijänsä opettajaseminaarin keittäjä-Siirin kanssa, joka sinetöi miehen kuulumisen rajantakaiseen maisemaan. Ortodoksisuuden lempeys ja munkkien avarakatseisuus koskettavat. Lind panottaa myös luonnon ja perinnemaiseman merkitystä rääkätyn ihmismielen korjaajana ja varaventtiilinä. Pientä kerjäläispoikaa välillä parhaiten kuuntelee reumaattinen mänty, ja Laatokan aallot kuiskuttavat: ”en minä mieltäsi pahoittaa tahdo”. Menneisyyden haamujen kanssa tilinteko ja anteeksianto onkin mahdollista vain harvinaisten inhimillisen lämmön ja luontoelämysten osoitusten kautta. Teoksessa on lyyristä evakkonostalgiaa aivan yhtä paljon kuin valtaväestön evakoilla, vaikka Suomen puolella romanit kuuluivatkin evakkojen pohjasakkaan.

Ruotsissa nykyisin asuvan Lindin narratiivi on sävyltään kriitiisempi ja angloamerikkalaisen analyyttisempi kuin monet muut romanitarinat samalta aikakaudelta. Sosiaalisesti konstruoidun ”rodun” ja rasismin käsitteet ovat hänellä normikauraa, kun vastaava käsitteellistäminen on Suomessa asuvien romanien teksteissä vasta nupullaan. Lind kritisoi myös aikansa ”suur-Suomen syyhyä” ja sen aiheuttamaa tuhoa ihmisten mielissä ja asenneilmapiirissä. ”Karjala takaisin”-porukkaan hän ei kuulu, vaikka henkilökohtainen koti-ikävä jyllää. Poikien saksalaismiehityksen aikaiset kolttoset ja kaupanteko muistuttavat läheisesti tänne aiemmin arvioimani Paavo Rintalan sotanarratiiveja. Tämä teos ja Rintalan vastaavasti evakkonäkökulmasta kirjoitettu Pojat muodostavat dynaamisen vuoropuhelun keskenään.

Teos tuntui kauttaaltaan kotoisalta, haikealta mutta samalta puhdistavalta. Lind on aikuisuudessaan onnistunut säilyttämään kirkkaiden ja toivoa antavien muistojen aarrearkun, mitä ilman hän olisi luultavasti hajonnut psyykkisesti. Teos saikin pohtimaan aarrearkun ideaa taideterapian ja luovan kirjoittamisen opetuksen kannalta.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s