Opettajan täydellinen omena

Breen Fiction ClassLuovan kirjoittamisen kurssi Isossa Omenassa ja opettajan pöydällä täydellinen omena. Kurssi tapahtuu community collegessa eli paikallisessa kansalaisopistossa, ja opettajana on Arabella Hicks, nainen joka on saanut etunimensä Georgette Heyerin romanttisesta fiktiosta. Teosta markkinoidaan takakannessa kirjojen rakastajille ja kaikille, joilla on hankala äitisuhde – harvoin uskon takakannen mainoslauseisiin, mutta tämän teoksen suhteen kuvaus meni nappiin.

Susan Breenin The Fiction Class (Plume, 2008) voisi olla myös luovan kirjoittamisen opas, sillä jokaisessa kappaleessa on kelpo juoneen liittyvä kirjoittamistehtävä. Teosta voikin lukea monella eri tasolla: pedagogisena raporttina, keski-ikäisen sinkkunaisen realistisena välitilinpäätöksenä, äiti-tytär-saagana tai dokumenttina luovuuden puhkeamisesta oudoissa paikoissa. Arabella Hicksille merkittävä ihmissuhdelaboratorio on esikaupungissa sijaitseva vanhusten hoitokoti, jossa hänen äitinsä on asunut viime vuodet. Vera-äiti ei ole helppo ihminen, eikä hänen luonaan käy muita vieraita kuin tytär aina täsmäaikaan keskiviikko-iltaisin. Äidin ja tyttären iltarituaaleihin kuuluu Wendy’s-pikaruokaketjun hampurilaisaterian syöminen laimean laitosruoan vastapainoksi.

Verrattuna äsken arvioimaani lukupiiriromaaniin tämä teos on ilahduttavan outouttava, tarkkanäköinen ja yllätyksellinen. Breenillä on uskomaton taito nähdä taikaa ja ihmeitä mitättömän oloisissa paikoissa. Arabella ja Vera kuuluvat amerikkalaisen yhteiskunnan varallisuusasteikolla väliinputoajiin, ja hoitokoti, jonne äiti on viety, ei todellakaan edusta korkeinta laatua – silti Breen kuvaa olosuhteita armollisesti. Viimeisinä päivinään äiti alkaa kiinnostua oman elämänsä suurimman mysteerion kirjoittamisesta, ja saa aikaan mukaansatempaavan tarinan viimeisillä voimillaan kuumeen ja infektioiden keskellä. Tavallaan äiti käy tyttärensä kirjoittamiskurssia etäopetuksena hoitokodista käsin.

Breen onnistuu myös saamaan kirjoittajakurssin yhdestätoista oppilaasta paljon irti pienessä tilassa. Porukka on taidoiltaan ja elämänkokemuksiltaan hyvin heterogeenistä, ja tyypillisiä häiriköitä mahtuu mukaan myös. Kiinnostavaa oli nähdä, miten erilaisia asioita nämäkin tyypit kurssilta odottivat ja millaiset asiat saivat yhteishengen syntymään. Yksi ei selviä tunneista ilman jatkuvaa pillereiden popsimista, toinen tulee tunneille pukeutuneena kaikkiin kirjailijuuteen liittyviin kliseisiin, erityisesti vahvaan viinan lemuun, kolmas keskittyy ainoastaan transseksuaaleihin henkilöhahmoihin ja neljäs on selvästi paikalla vain vietelläkseen opettajansa. Tässä porukka ryhmäytyy erään opiskelijan sairaskohtauksen kautta – piinallinen tilanne kääntyykin ryhmän kannalta siunaukseksi.

Teoksen romanssi on myös epätodennäköinen, mutta lohdullinen. Arabella ei romanttisesta nimestään huolimatta ole kovinkaan aktiivinen deittimarkkinoilla, ja jokainen ihmissuhdeyritelmä on kaatunut hankalaan äitisuhteeseen. Tyttären antaumuksellinen suhde äidin menneisyyteen ja perheen kokemaan tragediaan tuntuukin raskaalta pakaasilta varsinkin alkavassa ihmissuhteessa. Arabella on tyyppinä kaavoihinsa kangistunut, introvertti ja turvallisuushakuinen. Hän on selvästi näitä ”maan hiljaisiin” kuuluvia tarkkailijoita, joiden rajojen rikkominen näkyy lähinnä tekstin tasolla, ei arkisessa käytöksessä. Hahmona vähintään yhtä herkullinen kuin kansikuvan omena.

Koska teos kertoo syvällisesti luovasta kirjoittamisesta, tietysti siltä odotetaan tietynlaista esimerkillisyyttä juonen kehittelyn ja leikkauksen suhteen. Nautin tässä teoksessa eniten siitä, kuinka vähillä eväillä saatiin aikaan suurta. Arabella Hicksin New Yorkissa kun ei ollut pahemmin glamouria, oli vain nuhjuinen luokkahuone, sitä nuhjuisempi vanhainkoti, ostari ja muutama kansankuppila. Uuden sulhasen luona oli luksusta lainassa, mutta sitäkin ilman teos olisi kantanut. Suosittelen teosta kaikille, jotka itse kirjoittavat fiktiota ja erityisesti niille, jotka ovat kirjoittamisensa kanssa jumissa. Mitään oikotietä onneen tämä kirja ei lupaa, mutta ainakin samassa jamassa painivien henkilöiden kaoottisen seuran.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s