Uuden ajan evankeliumi

Lukurauhan päiväTänään vietetään lukurauhan päivää, ja huolimatta postauksistani aiemmin lukemistani teoksista, en ole tänään jaksanut keskittyä syvälliseen lukemiseen. Lukemista tulevat muutenkin lähiviikkoina hidastamaan muutto ja muut elämän muutokset. Pakkasin taas parisataa nidettä kierrätykseen ja aarteiden joukossa on minulle rakkaan norjalaisen Erlend Loen yhdessä Kim Hiorthöyn kanssa tekemä aikuisten satu Maria & José (LIKE, 2002, suom. Outi Menna).

Paras uutinen kuitenkin on, että olen nyt lukenut Loelta viisi teosta ja lukemattomia suomennettuja on jäljellä kymmenen. Loen tekstit ovat todellisia pahan päivän pelastajia, sen tyyppistä terapeuttista kirjallisuutta, jotka taatusti paistavat pahimpaan risukasaankin. Yleensä Loe-fanit ovat minua nuorempia kaupunkilaishipstereitä, joten olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan mitä vanhemmat lukijat hänestä ajattelevat.

Tästä noin viisikymmensivuisesta, isotekstisestä teoksesta puolet ovat kuvia ja varsin hienoja sellaisia. Kuvan ja sanan dialogi on saumatonta ja raivaa tietä näinä päivinä varsin suositun sarjakuvaromaanin genrelle (en muista lukeneeni niitä vielä 90-luvulla – tämä teos on alkuperäisesti vuodelta 1994, vuodelta jolloin vihdoin opin käyttämään tietokonetta, sain ensimmäisen sähköpostiosoitteeni ja ensimmäinen lapseni syntyi).

Teoksen nimestä voi jo päätellä paljon. Tosin norjalais-espanjalaiselle pariskunnalle syntyykin tyttö varsin eriskummallisissa oloissa. Modernia Mariaa kiinnostaa enemmän keskustelu kaukana asuvien nettiystävien kanssa kuin deittailu paikallisten miesten kanssa. Näkökulma tarinassa muistuttaa minua etäisesti Pedro Almodovarin leffoista, varsinkin leffasta Kaikki äidistäni. Tarina on hyvin lempeä ja rakkaudellinen.

Luulisin, että teos voisi ilahduttaa kunnon kristittyjä ja erityisesti vähemmän kunnollisia sellaisia. Minusta teos sopisi erinomaisesti ääneen luettavaksi joulupöydässä. Teos naurattaa makeasti muinakin vuoden päivinä. Mitään kristinuskoa rienaavaa tai pilkkaavaa en kirjasta löytänyt, se on vain spekulatiivista fiktiota siitä, kuinka ilosanoma voitaisiin kertoa nykyihmisille. Teos sopii erinomaisesti esimerkiksi luettavaksi bussimatkalla, ja avautuu varmasti myös niille, jotka lukevat kirjoja harvemmin.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s