Lihallisen halun lieveilmiöistä

SAM_2448Heinrich Böll-teema jatkuu jo toisella hyllystä löytyneellä teoksella, eli Erään klovnin mietteillä (alk. 1963, suom. Markku Mattila, Otava 2004). Kyseessä on jonkinlainen Länsi-Saksan nuoren valtion välitilinteko, tai kriittinen ajankuva maasta, joka kamppailee uskonnollisuuden ja maallisuuden, konservatismin ja uusien poliittisten radikalismin tuulien välissä.

Klovni on nimeltään Hans Schnier, rikkaan perheen kapinallinen vesa, joka tarkkailee maailmaa perusangstisena. Hänen avovaimonsa Marie on jättänyt hänet ja lähtenyt katolisen pyrkyripoliitikon matkaan. Uusi pariskunta viettää paraikaan lemmenlomaa Roomassa, kaupungissa, jonne Marie ei suostunut viemään agnostista Hansia, koska tämä ei olisi kuitenkaan osannut hengittää ”katolista ilmaa”. Romaani koostuu Hansin muistelmista suhteen eri vaiheista ja kriisikeskusteluista ystävien kanssa. Mies on tuuliajolla, turvautuu välillä pulloon, linnoittautuu asuntoonsa ja rypee suruissaan.

Teos sai aikanaan aikaan myrskyn vesilasissa, johtuen sen avoimesta tavasta kertoa nuorten aikuisten seksisuhteista ja uskonnollisista provokaatioista. Se on Böllin teoksista skandaalinkäryisin, tosin skandaalia on vaikea ymmärtää tämän päivän näkökulmasta. Böll ei pilkkaa niinkään kristinuskoa kuin kristittyjä ja heidän ihmisen luomia turhia raja-aitoja. Katoliset ovat itseriittoisia sisäpiiriläisiä, jotka eivät pahemmin kursu vääräuskoisia piireihinsä. Luterilaisuudessa ei taas ole luontaista vetovoimaa, eikä Hansilla ole varsinkaan intressiä perehtyä ”isiensä uskoon” senkään vertaa kuin katolilaisuuteen. Hansin veli Leo kääntyy katoliseksi ja hakeutuu luostariin pappisseminaariin. Tämä harmittaa klovnia, sillä hän ei enää saa veljeään kiinni edes puhelimitse johtuen luostarin tiukoista aikatauluista.

Klovnin perhepiirissä vallitsee hallittu sekasorto. Hänen vanhempansa elävät kulissiavioliittoa isän pitäessä yllä kallista rakastajatarta, joka saa hiilikaivoksen omistajalta paljon enemmän sponsorointia kuin kumpikaan lapsista. Isä ei hyväksy poikansa kiertelevää elämäntapaa, mutta ei tällä ole auktoriteettiä ohjata poikaa ”kunnon töihinkään”.

Marien hahmo on teoksessa herkullinen, sillä hän on samalla aidosti uskossa ja aidosti boheemi toisinajattelija. Avoliitto klovnin kanssa ei aiheuta hänessä suuria tunnontuskia, mutta hän on huolissaan mahdollisten yhteisten lasten uskonnollisesta kasvatuksesta. Hans joutuu tekemään kumppaninsa kanssa sopimuksen, että syntymättömät lapset kasvatetaan katolisiksi. Moinen kysymys ei tosin merkitse klovnille mitään, mutta hän on valmis vaikka nimellisesti kääntymään katoliseksi rakkauden vuoksi.

Kertomuksen aikana Marie on useamman kerran raskaana ja kaikki raskaudet päätyvät keskenmenoon. Lihallisen halun lieveilmiöt järkyttävät klovnia, sillä hänet on kasvatettu maailmaan, jossa miesten ei kuuluisi tietää paljoa ”naisten asioista”. Marien kanssa hän joutuu tutustumaan gynekologisiin salaisuuksiin lähietäisyydeltä. Keskenmenot ja perhesuunnitteluun liittyvät kysymykset huolestuttavat klovnia paljon enemmän kuin Marieta, joka on suhteen kevytmielisempi osapuoli. Klovni on valmis sitoutumaan Marieen loppuelämäkseen, mutta Marie ei ole häneen. Katolisen maailmankuvan moraaliset porsaanreiät ja erityisesti aviollisen elämän poikkeusjärjestelyt eivät lakkaa askarruttamasta klovnia.

Teoksessa reissataan ympäri Saksaa, majoitutaan suttuisissa hotelleissa, joissa pariskunnan aviosäätyyn joskus puututaan, mutta yleensä ei. Pariskunnan kotikaupunki Bonn tuntuu molemmista eläkeläisten kaupunkina, mutta he eivät onnistu katkaisemaan täysin napanuoraa porvarillisiin vanhempiinsa.

Klovin katse kohdistuu myös maailmanpolitiikkaan ja vieraisiin kulttuureihin. Hänen suhtautumisensa poliittisiin suuntauksiin on anarkistinen, ja hän nauraa sekä moraalista ylemmyyttä tunteville kristillisdemokraateille että kommunisteille, joilla on kiire mitata ihmisen minimitoimeentuloa vertaamalla eri alusvaatemateriaalien kulumista toisiinsa. Hänellä on myös näkemys Pohjoismaiden yhteiskuntajärjestelmistä ja edistyneestä esteettisestä tajusta. Suomalaisistakin on vankka näkemys: ”Suomalaiset ovat varmasti niin ovelia, että he sopeuttavat kirjojensa suojapäällykset tuoleihin, nojatuoleihin, laseihin ja maljakoihin.”

Böll oli aikanaan hämmentynyt teoksen saamasta paskamyrskystä, varsinkin kun hän ei itse kokenut teosta edistyneenä poliittisena kommentäärinä, vaan yksinkertaisena rakkausromaanina, jonka takana piili kreikkalainen Theseuksen ja Ariadnen myytti. Hän käsittelee siis katolista kirkkoa jonkinlaisena loputtomana labyrinttina, josta ulos pääseminen on vaikeaa niillekin, jotka ovat vain välillisesti tekemisissä kirkon kanssa, kuten avioliiton kautta. Kuitenkin pohjimmiltaan romaani kertoo nuorista ja nuoren lemmen herkästä tuskasta. Tämä synkän humoristinen teos puhuttelee varmasti monenlaisia lukijoita, mutta erityisesti esiintyvien taiteiden faneja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s