Sodassa voittaja on aina sota

Wake-UK

Kolme naista, kolme eri lailla sodan pysäyttämää kohtaloa, tuntemattoman sotilaan muistopäivä. Brittiläinen Anna Hope kirjoittaa ensimmäisestä maailmansodasta sadan vuoden viiveellä, hiuksia nostattaen. Romaani The Wakea (Black Swan, 2014) on verrattu Vera Brittanin klassikkoteokseen Testament of Youth (1933). Pasifistinen, elämää kannatteleva ote on läsnä alusta saakka, vaikka lukija joutuukin Ranskan epätoivoisimmille rintamille kaivamaan hautoja jo mädäntyneille sotilaanruhoille.

Niin, eihän voi olla olemassa sotakirjaa ilman juoksuhaudoissa rämpimistä. Tässä päästään perille saakka ”tykinruoaksi” tarkoitettujen nuorten miesten mielenmaisemaan. Karuutta ei voi laimentaa.

Kotirintamalla apaamme Hettien, joka on tanssityttönä suositussa tanssisalongissa. Orientalistisessa palatsissa hän odottaa maksavia tanssiinhakijoita häkissä. Jos hakijoita on yli kaksikymmentä illassa, hän pääsee kunnon tuloille. Tuloja tarvitaan, sillä Hettien sodasta kotiutunut velimies ei ehkä enää kuntoudu työmarkkinoille. Hettie valitsee kevytmielisen tavan hankkia elantoa, vaikka tämän äiti paheksuukin tulojen lähdettä. Itsenäisyyden ilmaisuna hän shinglaa tukkansa hienoimmassa kampaamoliikkeessä ja opettelee kuuntelemaan oikeaa amerikkalaista jazzia.

Tapaamme Evelynin, jota kaikki pitävät kitkeränä vanhanapiikana. Evelynin rakastettu on kuollut sodassa ennen kuin suhde kunnolla alkoikaan. Surutyötä tehdäkseen hän ottaa vastaan vaarallisia tehdastöitä, joissa hän saa keskenmenon ja menettää toisen nimettömänsä. Sodan päätyttyä hän päätyy veteraanien eläketoimistoon virkailijaksi. Vuosikaudet hän on kieltänyt itseltään nuorten ihmisten huvit, mutta pikkuhiljaa jalkapuoli kollega onnistuu sulattamaan jään.

Tapaamme Adan, jonka ainoa poika on kadonnut Ranskan pelloille. Ada ei suostu uskomaan pojan kuolemaan, vaikka lähipiiri yrittää saada häntä kohtaamaan realiteetit. Hän näkee Michaelia usein kaduilla, ja pelkää myös järkensä puolesta. Avioliitto Jackin kanssa rakoilee, koska Ada käyttäytyy kuin elävä kuollut. Totuus Michaelin poismenosta vaanii nurkan takana, mutta asiasta tietävät eivät tiedä, auttaako totuus surevia vanhempia.

Kaikkien naisten kohtaloiden takana on jollain tapaa Evelynin veli, kapteeni-Edward, joka siviilissä on yhtä surkea kuin jalkansa menettäneet sotamiehetkin. Edward ei kestä sodan jälkeistä todellisuutta ilman viinaa ja huumeita. Vaikka Edward esiintyy alussa teoksen kovanaama-pahiksena, lopulta hänenkin vaivalla rakennettu suojamuurinsa murtuu. Hän sanoo ikimuistoisesti: ”Ei mikään maa voi voittaa sotaa, sodassa ainoa voittaja on sota.”

Hope kytkee kolmen naisen kohtalot kouriintuntuvan epäsentimentaalisesti. Lontoo elää sota-ajan pimennetyilla kujilla, massatapahtumissa, kansankuppiloissa ja maanalaisilla yökerhoilla, joista työväenluokkaiset tytöt toivovat onnensa joskus löytyvän. Naisten vapautuksesta on jo kuultu huhuja näillä nurkilla. Teoksen naiset ovat toimijoita, maailman muuttajia, näkijöitä. Teos jättää jälkeensä sakeaa kaipuuta ja vankan läsnäolon kokemuksen. Laadukasta historiallista taideproosaa, joka tosiaan voisi olla aikalaisen kynästä.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s