Mielenmaisema, johon voisin muuttaa

gallay-claudie-tyrskytClaudie Gallay oli minulle uppo-outo ranskalaiskirjailija, jonka romaanin Tyrskyt (Avain, 2010, suom. Titia Schuurman) pelastin kierrätyskorista. Gallay on julkaissut Ranskassa yhdeksän romaania, joista Tyrskyt on menestynein. Teos on tyyliltään ja tunnelmaltaan hyvin erilainen verrattuna maan kirjallisten supervientituotteiden kuten esimerkiksi Anna Gavaldan tai Katherine Pancolin tuotantoon – hiljainen, vähäeleinen ja luonnonmukainen. Joitain yhteisiä kaikuja löytyy kestosuosikkini Marguerite Durasin kanssa, mutta tunneilmaisultaan Gallayn teksti on astetta lämpimämpää. Tuntuukin, että tässä elettäisiin jossain eriskummallisessa Ranskassa – Ranskassa, joka todennäköisesti vielä on olemassa jossain ja joka vain odottaa löytäjäänsä.

En löytänyt (suppealla haulla) teoksesta yhtään suomalaisissa lehdissä julkaistua arviota, mutta se näyttää olleen takavuosina todellinen bloggareiden suosikki. Teos on myös miellyttävällä tavalla ajaton, eli se kannattaa lukea milloin tahansa –  mutta varsinkin silloin, jos kaipaa mielelleen eristäytymistä ja irtiottoa omista murheista. Teosta voisi pitää lohtukirjana, mutta on se paljon muutakin. Se voisi olla myös luopumisen ja uuden alun etsimisen teos.

Romaanissa eletään syrjäkylän hiljaiseloa Normandian rannikolla. Lähin pikkukaupunki on nimeltään La Hague. Cherbourg on paikkakunta, jonka sairaalassa vanhat ihmiset käyvät kuolemassa. Kylässä on yksi satamaravintola ja yksi baari. Viikonloppuisin elämän jatkuvuudesta muistuttavat äänekkäät mopopojat, mutta viikolla raitilla on välillä kuolemanhiljaista.

Nimetön keski-ikäinen naiskertoja on paennut pohjoiseen miesystävänsä kuoleman jälkeen. Hän on ammatiltaan ornitologi, ja nauttii eniten yksinäisistä kenttätöistä eli lintukantojen laskemisesta. Normandiassa lintukannat ovat viime aikoina huvenneet kylän lähelle rakennetun ydinvoimalan vuoksi. Nainen tulee toimeen kylässä vähällä rahalla, eläen äärimmäisen askeettista elämää. Hän asuu sataman rähjäisessä talossa kämppiksinään umpimielinen kuvanveistäjä Raphaël ja tämän rottaa kasvattava sisko Morgane. Sisarukset antavat tutkijanaiselle sopivasti omaa tilaa ja rauhaa.

UGLuBuGallayn kieli on lyhytlauseista ja samalla maalailevaa, jopa viipyilevää. Luontoa ja kylän pientä arkea kuvataan pitkämielisesti. Pikkuhiljaa vähäpuheisten hahmojen välille kehkeytyy draama, joka liittyy neljäkymmentä vuotta sitten tapahtuneeseen haaksirikkoon. Siihen liittyvien vielä elossa olevien ihmiskohtaloiden jälleennäkeminen on juonen keskiössä, mutta mukaan mahtuu vanhoja ja uusia rakkaustarinoita. Gallay kirjoittaa auki koko kylän muistikudosta – on mahdotonta sanoa, onko nimetön naiskertoja lopulta päähenkilö, vai onko päähenkilönä yhteisö.

Käärinliinoillakin on merkittävä rooli tarinassa. Kylässä asuu edelleen käärinliinojen ompelija, vanha nainen, jonka epäillään omaavan noidan taitoja. Kelttiläisten druidien perimääkään ei ole täysin unohdettu. Mereen liittyy ikiaikaisia uskomuksia, jotka edelleen muovaavat ainakin vanhempien ihmisten arkea. Riitaisat avioparit eivät koskaan eroa, vaan jatkavat hiljaista riitelyään koko kylän riesaksi. Suurin osa henkilöhahmoista ovat perinpohjin yksinäisiä. Heillä on oma paikkansa yhteisössä, mutta hoitavat sitä enemmän tekemällä kuin puhumalla. Yksi kaivaa hautoja, toinen kasvattaa kissoja, kolmas keittää kolmen euron pataruokia koko kylän eläkeläisille. Lilin baari on kohtaamispaikka, jossa kuitenkin harvoin varsinaisesti kohdataan.

Minun kesti kauan päästä romaanin kieleen ja kerrontatapaan sisälle. Luin teosta ainakin kuukauden päivät ja jouduin aloittamaan sen joka kerta alusta, sillä en muistanut aiempaa lukemaani. Teos veti imuunsa vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, kun juonessa alkoi tapahtua vähän intensiivisemmin. Sitten viihdyinkin maisemissa niin, etten halunnut teoksen loppuvan koskaan. Rannikon karu romantiikka otti jopa kauneudessaan hengen päälle.

Poikani esitti muutama päivä sitten pyynnön, että hän haluaisi lomalle Ranskaan tutkimaan Normandian maihinnousun museoita ja monumentteja. Aika yllättävää nuorelta mieheltä, joka ei yleensä osoita palavaa innostusta historiaan. Minulle kelpaisi pelkkä haahuilu meren rannalla ja istuskelu jossain Lilin baarin kaltaisessa paikassa, jossa ei ole ruokalistaa (eli nyt vain sponsoria etsimään, jonka olisi parempi olla muu kuin te-palvelut). Toisin sanoen teos teki minuun ikimuistoisen vaikutuksen ja kolahti aivan eri tasolla kuin viime aikoina lukemani ranskalaiset bestsellerit. Teksti oli meditatiivista ja intuitiivista. Se jätti jälkeensä rauhallisen ja kiitollisen mielen.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Mielenmaisema, johon voisin muuttaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s