Kieli ja yksinäisyys

71ujlz1830L._SL1000_Andreï Makine -lukuhaastetta ilmeisesti sitten pukkaa. Ensimmäisen, takkuavan rastin jälkeen lehtensä avasi romaani Ranskalainen testamentti (WSOY 1996, suom. Annikki Suni), siis teos, jolla Makine aikanaan nousi maailmanmaineeseen parin vähemmän tunnetun teoksen jälkeen. Kummallista Makinen romaaneissa onkin, että vaikka tyyli tuntuu teoksesta toiseen pistämättömän samalta, aiheiden käsittely vaihtelee historiallisesta tarkkuudesta poeettisempaan haahuiluun. Monien aikatasojen ja hieman persoonattomien henkilöhahmojen sekamelska taisi olla ongelmani edellisellä rastilla. Toisella rastilla Lyyti tuntui taas kirjoittavan – luin tämän huikean aikamatkan Siperian aroille melkein yhdeltä istumalta.

Teos on osittain Makinen oman suvun tarina, ja vaikka painopiste on ranskalaisen isoäidin Charlotten uskomattomassa saagassa, mukaan mahtuu myös lukemattomia venäläisiä merkityskerrostumia. Kertoja on kasvava nuori mies, joka välillä pakenee ranskalaisille juurilleen, välillä haluaa irtisanoutua koko porvarillisesta hapatuksesta kunnon kommunistin tavoin. Välillä hän kokee varastavansa isoäidin tarinan omiin itsekkäisiin tarkoitusperiinsä, välillä taas kokee puistatusta kierrätettyjen itseään toistavien muistelmien äärellä. Kuten melkein kaikilla vanhenevilla ihmisillä, myös Charlottella on vakiotarinansa, kepeät anekdoottinsa, jotka on valittu huolella niin, etteivät ne satuta ketään. Charlotte kertoo Ranskan presidentin kuolemasta lemmenyönä, sammakonreisien syönnistä, Provencen laventeliniityistä ja muista oudoista ihanuuksista, mutta tyttärenpoika alkaa kasvaessaan kyseenalaistaa näitä tarinoita. Miksi isoäiti ei kerro valintojensa todellisista syistä? Miksi hän nuorena naisena valitsi Neuvosto-Venäjän, vaikka olisi voinut palata Neuillyyn?

Charlotte ei ole penkillä istuva babushka, eikä kukaan yritä häntä sille paikalle vängätä. Kaikki tietävät siperialaisessa Saranzan peräkylässä yksinäisen naisen alkuperästä, mutta hän on myös lunastanut asemansa neuvostokansalaisena. Hänen vienankarjalainen miehensä Feodor on palannut sodasta kahden kuolintodistuksen lähetyksen jälkeen, heikkona haamuna, vieraana ihmisenä, mutta Charlotte on hoitanut vaimon velvollisuutensa loppuun saakka. Saranzassa on Feodorin hauta, joten leski ei voi olla kylästä poissa pitkiä aikoja. Lapset ja lapsenlapset asuvat muualla, isoissa teollisuuskaupungeissa rakentavassa lupaavaa neuvostotulevaisuutta. Kertojapoika on ainoa, joka tulee hänelle kesälapseksi, ja noina viikkoina hän pystyy puhumaan äidinkieltään. Poika on ihmeissään isoäidin kielen puhtaudesta – tosin se on vanhanaikaista, paikalleen jäänyttä. Pojan äiti on saanut työn teknisen ranskan kääntäjänä teollisuuskombinaatissa – tällä ei ole paljoa tekemistä hänen äidinkielensä kanssa, mutta ranskasta on hänelle jotain hyötyä. Kielelliset pohdinnat ovat syvällisiä ja koskettavia. Kun miettii ranskan kielen asemaa tsaarinaikaisella Venäjällä – sen ehdotonta eliittiasemaa kaupunkisivistyneistön tapana erottautua massasta, tässä tullaan kiinnostavaan paradoksiin. Neuvostoaikana ”hienosteleva”, porvarillinen ranskalaisuus ei taatusti ollut muotia, mutta jostain perverssistä syystä Charlotte-isoäiti ei joutunut kuolemanleirille juuri kansalaisuutensa vuoksi.

Romaanissa käydään läpi Venäjän ja Neuvostoliiton historiaa aina 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Charlotte syntyy Pariisissa, mutta viedään sylilapsena Siperiaan. Hänen omituiset vanhempansa viihtyvät paremmin Siperiassa kuin Ranskassa; vanha isä toimii arvostettuna lääkärinä, mutta isän kuoleman jälkeen Lemonnierin lesken ja tyttären elämä kurjistuu. Ensimmäisen maailmansodan aikana Charlotte lähetetään asumaan sukulaisten luo Pariisiin, mutta sairas, morfiinista riippuvainen Albertine ei voi jättää izbaansa. Nuori tyttö on lähtenyt Venäjältä ja n. 18-vuotiaana hän palaa Neuvostoliittoon. Äidistä on tullut yrttejä keräilevä, kuolemaa tekevä siperialaismummo.

Mysteerisintä isoäidin tarinassa on v. 1921 paluumatkalta selvinnyt matkalaukku. Se on täynnä vanhoja valokuva-albumeja ja lehtileikkeitä ranskalaisista sanomalehdistä 1910-luvulta. Isoäidillä on myös outo kivikokoelma, joista mystisin on ruosteinen kivi nimeltä Verdun. Nämä sinänsä arvottomat historian palaset kulkevat Charlotten mukana paikkakunnalta toiselle, toisen maailmansodan evakon aikana jopa vahingossa, sillä mukaan tarkoitetussa laukussa olisi ollut perheen välttämättömyystarvikkeet, mutta erehdyksessä hän ottikin mukaan lehtileikkeet.

Teoksesta mieleeni tulevat ne tapaamani Siperiassa elämäntyönsä tehneet inkeriläismummot, jotka myös onnistuivat ylläpitämään suomen kieltään, vaikka sitä ei kouluissa opetettukaan. Ne ikiaikaiset hassut sanat, jotka voi ymmärtää asiayhteydestään, muttei välttämättä erillisinä. Tässä romaanissa ranskan kielelle, maailmankielelle, käy miltei samoin. Uskon teoksen saaneen niin suuren suosion Ranskassa juuri siksi, että se on saanut ranskan puhujat pohtimaan kielensä asemaa maailmalla ja miettimään, miltä tuntuisi puhua pian sukupuuttoon joutuvaa omituista heimokieltä. Vaikka en nyt lukenut teosta alkukielellä, Makinen venäjänranskan tuntu välittyi tässä erinomaisesti.

Toivon mukaan en tehnyt liikaa juonipaljastuksia – ainakin mielestäni varsinainen tarina lähtee vasta liikkeelle näistä puitteista. Kerronta oli teoksessa ehdottomasti parasta muiden erinomaisuuksien joukossa. Intohimo ja intensiteetti ovat avainsanoja myös tässä sukutarinassa, mutta rakkaus ei riivi lukijaa samalla tavalla rikki kuin hänen tunnetummissa rakkausromaaneissaan. Palaan seuraavaksi jo kerran aloittamaani teokseen Maa ja taivas, jossa päähenkilönä on myös ranskalainen isoäitihahmo.

Makinelta on suomennettu 10 romaania 15 Ranskassa julkaistusta. Tämän lisäksi hän on julkaissut neljä romaania salanimellä Gabriel Osmonde. Kirjailijan biografiasta tiedän edelleen kovin vähän; eniten ehkä on kiinnostanut tuo sukunimen alkuperä, eli onko se joskus ollut Mäkinen. Vera muistaakseni tapahtui erittäin raukoilla rajoilla Vienan Karjalassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s