Luonnonlapset pihkassa

livre-coletteColette (1873-1954) on yksi ranskalaisen kirjallisuuden feministisiä klassikkoja, Nobel-voittaja vuodelta 1948 ja äärimmäisen vaiherikkaan elämän elänyt (usein väärinymmärretty) nero. Itse olen tiennyt paljonkin Coletten elämästä ja hänen aikaansaamistaan kirjallisista skandaaleista, mutten ole ehtinyt häntä lukea – ehkä johtuen siitä, että ranskan taitoni on rappeutunut eikä Colettea ole paljoa suomennettu – vain neljä teosta hänen laajasta tuotannostaan.

Vilja oraalla (alk. Le blé en herbe, 1923, Gummerus 2002, suom. Kyllikki Clément) on naturalistinen kertomus kahden pariisilaisen porvarisnuoren rakastumisesta ja seksuaalisesta heräämisestä perheiden yhteisellä kesähuvilalla Bretagnessa. Philippe ja Vinca ovat kasvaneet yhdessä ja leikkineet rajuja poikien leikkejä, tuntien toistensa kehot ja fyysiset voimat. Vinca on aina ollut vahva luonnonlapsi, mutta 15-kesäisenä hän tulee tietoiseksi naisellisesta puolestaan ja vetovoimastaan. Philippe on Vincaa vuoden vanhempi ja haikailee jo suuren maailman seikkailujen perään. Rakastuminen lapsuuden toveriin hämmentää häntä ja aiheuttaa merkillisiä itkukohtauksia ja kiukuttelua. Ollakseen mies hänen on saatava kokeilla myös omia seikkailujaan, sillä elämä olisi aivan liian tylsää, jos hän nuorena sitoutuisi tyttöön, jonka tuntee kuin omat taskunsa.

Kyseessä on erikoinen kolmiodraama, jossa pääosaa näyttelee Bretagnen villi, rosoinen luonto. Kaikkialla kasvaa piikkiherneitä, ohdakkeita ja katajia. Merirapujen kuorten rouske tuntuu varpaissa ilkeältä. Pihkan tuoksu huumaa aistit rannoilla, mutta huvilassa tyynyt tuoksuvat ”laventelilta ja hyvinhoidetulta lapselta”. Kun Philippe menee Ker-Annan huvilalle kosiskelemaan yli kolmikymppistä maailmannaista rouva Dallerayta, hän kerää matkan varrelta ohdakkeita, joiden kukinnot silti muistuttavat häntä Vincan erikoisen sinisistä silmistä. Valitettavasti kimppu osuu rouvan poskeen aiheuttaen suurta draamaa. Rouva Dalleray viettelee pojan oudoilla hedelmävadeillaan ja viineillään, kenties etsien kadotettua nuoruuttaan tai vain testatakseen seksuaalista viehätysvoimaansa. Philippe pyrkii parhaansa mukaan peittelemään öisiä vierailujaan huvilan väeltä, erityisesti Vincalta.

Vanhemmat ovat tässä romaanissa miltei statistin roolissa. He elävät omalla planeetallaan, ja heitä näkee enimmäkseen ruoka-aikoina. Ruoka-ajoista pidetään armeijamaista kuria, mutta muuten nuoret saavat täydellisen vapauden. Kylä jossain Saint Malon kupeessa vaikuttaa historiattomalta, miltei ajattomalta, eikä romaanissa ole moniakaan sivuhenkilöitä. Porvarillisten perheiden pitkät kesälomat tuntuvat ihmeelliseltä luksukselta – elämäntavalta, jota kyllä Suomessakin on osattu imitoida. Philippe ja Vinca saavat nauttia huolettomasta kesästään aina syyskuun loppuun saakka. Vinca palaa kaupunkiin paria viikkoa ennen Philippeä, sillä tyttöjen vaatevarustelu koulun alkua varten vie tunnetusti päiväkausia.

Loppujen lopuksi romaanissa ei tapahdu paljoa, ja se aikanaan kohua herättänyt eroottinen antikin on melko ohutta. Nuorten tunteiden ilmaisu ja mahdollisen yhteisen tulevaisuuden suunnittelu ovat enemmän keskiössä kuin lihallinen hurmio. Joku temaattinen yhteys Colettesta juontaa lempikirjailijaani Marguerite Durasiin, joka on myös ansiokkaasti kuvannut nuoren naisen seksuaalista heräämistä, tosin ei näin tutuissa ja turvallisissa puitteissa kuin tässä. Vaikka Durasinkin romaaneissa vetelehditään aistillisesti saamatta aikaan oikein mitään, hänellä tapahtumien kontekstit liittyvät yleensä sotiin ja/tai kolonialismiin.

Tämä teos ei kenties ollut Coletten tuotannossa provokatiivisin – henkilöhahmoissa on aimo annos sovinnaisuutta ja ennakoitavuutta. Kai aikanaan oli jo hurjaa rajojen rikkomista kuvata nuoren pojan ja ”kypsän” rouvashenkilön heilastelua. Nuorten rakkaustarina on melkein klassisen viaton, vaikka hekin päätyvät maistamaan toisiaan hätäisesti eikä kovin mieleenpainuvalla tavalla. Jos feminististä viestiä etsitään, se liittyy seksin tavallisuuteen – sitä ei ainakaan paisutella romanttisesti eikä siitä tehdä maailmaa suurempaa merkityssisältöä.

Pidin eniten Coletten jouhevasta kerronnasta ja kielestä, erikoisista aistihavainnoista ja 1920-luvun huolettomasta tunnelmasta. Tämän ensikosketuksen jälkeen olisin halukas löytämään ne kolme muuta suomennosta (Claudinen koti, Chéri, Chérin loppu). Ranskaksi lukemisen aikakin toivon mukaan joskus aukeaa elämässäni. Colettea on käännetty englanniksi paljon, mutta joku minussa protestoi ranskalaisen kirjallisuuden englanniksi lukemista vastaan.

Kerrassaan loistava kesäkirja kaikille meille, jotka toivovat vielä lämmintä intiaanikesää.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Luonnonlapset pihkassa

  1. Kirja on kirjoitettu jo 1923, ja silloin olisi varmaankin sensuuri iskenyt, jos lemmenkohtauksia olisi kuvailtu suorasukaisesti.
    Kääntäjä on mielestäni tehnyt pahan virheen, kun Vincan nimen väitetään jatkuvasti tarkoittavan ”talvikkia”, ja puhutaan, kuinka tytön silmien väri liittyy tähän kukkaan. Vinca on TALVIOn tieteellinen nimi, ja useimmat talviot ovat sinikukkaisia. Talvikki taas on tieteelliseltä nimeltään Pyrola, ja talvikkien kukat ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia.

    • Kiitos Lilli tarkasta luennasta. En tiedä ranskalaisten yleisestä kasvintuntemuksesta, mutta suomalaisten yliopistoihmisten tuntemus taitaa noin yleisesti olla hataraa. Kääntäjätkään eivät aina ole tekstin substanssin asiantuntijoita, ja tuo lipsahdus johtuu siitä, ettei hän ole ollut kasvien tuntija. Mainitsemasi moka ei varsinaisesti latista lukukokemustani, sillä itse en ole tainnut koskaan nähdä talviota enkä talvikkia livenä. Silti olisin ylpeä itsestäni, jos joku päivä pystyisin lukemaan Colettea alkukielellä.

      • En huomauttanut kirjailijan asiantuntemattomuudesta vaan KÄÄNTÄJÄN. Kyseessä on niinkin oleellinen asia kuin päähenkilön NIMI…. ja suomennoksessa on yhdessä kohden talvion ranskankielinenkin nimi ’pervenche’. No, ikävää huolimattomuutta.

        Talvio on melko tavallinen maanpeitekasvi suomalaisissakin puutarhoissa.
        https://fr.wikipedia.org/wiki/Petite_pervenche

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s