Kadotetut kirjat, osa 1

Skateboards (1)Viime perjantaina jouduin heräämään aamuneljältä ehtiäkseni 5.33 junaan kohti pääkaupunkiamme. Loka-helmikuun aika-akselilla olen periaatteessa toimintakyvytön ennen aamuseitsemää, joten oli pienoinen ihme, että ehdin junaan, joka kuljetti minut pääsykokeisiin ja mahdolliseen uuteen ammatilliseen alkuun. Kuitenkaan johtuen kolmen tunnin koiranunesta ja siitä johtuvasta aivovammasta päivä ei sujunut kuin Strömsössä. Kootut mokat: 1) En ehtinyt ajatella metrolipun ostamista ja onnistuin saamaan kolmella pysäkinvälillä tarkistusmaksun. 2) Ymmärsimme toisen aikaisin heränneen kokeeseen osallistuneen toverin kanssa kirjallisen kokeen ajan väärin ja tulimme paikalle reippaasti myöhässä. 3) Unohdin paluumatkalla bussiin muistikirjani ja Hakaniemen Fida-kirppikseltä hankkimani teoksen, joka inspiroi minua kovasti umpiväsyneenäkin.

Teos oli iraninamerikkalaisen Saïd Sayrafiezadehin lapsuuden muistelmateos When Skateboards Will Be Free (Dial Press, 2009). Se kertoo 60-70-luvuilla newyorkilaisessa kommunistiperheessä kasvaneen kahden kulttuurin pojan tarinan tiukasta poliittisesta kasvatuksesta ja siitä eroon pyristelystä. Pojalla on iranilainen älykköisä, joka on kommunistipiireissä jonkunlainen rocktähti ja pillumagneetti; amerikanjuutalainen äiti on arkisempi hahmo, mutta yhtä lailla poliittisesti kiihkeä. Eronneet vanhemmat jakavat vastuuta kolmesta lapsestaan tuulella käyden ja joutuvat kohtaamaan toisensa vuosittaisilla kommunistisilla kesäleireillä. Aikuisen kertojan nykyisyydessä keskeistä on ottaa selvää isän kulttuurisista ”juurista”, jotka eivät aikanaan painaneet paljoa maailmanlaajuista vallankumousta odotellessa.

Muutaman kymmenen sivun lukeman perusteella olin kirjasta hurmioissani ja nyt harmittelen sitä, että euron maksanut aarre jäi bussiin. Siksikin kirja ihastutti, että olen aina halunnut tietää enemmän Iranin kulttuurista ennen islamilaista vallankumousta, ja poliittisesti aktiivisten iranilaisten kohtaloista monensuuntaisten vallankumousaatteiden välissä. Olin juuri edellisenä päivänä päivittänyt tietojani Iranin viime aikoina vankilaan joutuneista toisinajattelijarunoilijoista, joten kirja tuntui ajankohtaiselta.

Kirjan lukeminen palautti myös minussa piilossa olevia tutkijangeenejä, olenhan joskus erikoistunut lapsuuteen keskittyviin poliittisiin muistelmiin islamilaisessa maailmassa. Jostain syystä pidän enemmän lasten kuin aikuisten näkökulmista politiikkaan, ja tässä Sayrafiezadehin teoksessa oli samantyyppistä ilkikurista otetta kuin esimerkiksi pakistanilaissyntyisen Sara Sulerin Meatless Days:issä (1988). Kirjan kannessa teosta verrattiin zimbabwelaissyntyisen Alexandra Fullerin teokseen Don’t Let’s Go to the Dogs Tonight (2003), joka on myös jättänyt minuun ikimuistoisen jäljen armollisena dokumenttina sisällissodan raakuuksista.

vaxtgladje-note-book-green__0210875_PE364632_S4Löytötavaratoimisto todennäköisesti veloittaa tavaran palautuksesta omaisuuden, joten halvemmaksi tulisi tilata kirja Amazonista tai etsiä kirjastoista. Varmasti teos on päätynyt joko paperinkeräykseen tai löytötavaroihin, sillä tuskin noin outo kirja on inspiroinut kanssamatkustajia sosialisointiin. Jos joku bussiin jäänyt matkustaja on napannut sen itselleen, silloin kirjalla on onnellinen tulevaisuus.

Muistikirjalla ei ole niin väliä, kun siinä oli enimmäkseen muistiinpanoja jo luetuista kirjoista, ei sydänsuruista eikä märistä unista. Tosin siinä oli ihanat kannet. Uuden samanlaisen voin hakea Ikealta 3,50 e hintaan, mikä luultavasti myöskin on halvempaa kuin asiointi löytötavaratoimistossa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s