Kalareissu, jota ei tullutkaan

Enon opetuksetPetri Tamminen oli minulle eiliseen saakka tuntematon kertoja, vaikka olenkin hänen uusinta teostaan Meriromaania (2015) sillä silmällä vilkuillut. Aloitin silti hänen tuotantoonsa tutustumisen aiemmasta teoksesta, Enon opetukset (Otava, 2006). Ilmeisesti teos on ollut aikanaan suuri menestys, kilpailihan se Finlandia-ehdokkuudesta.

Enon opetuksista innostuin kansitekstin perusteella siksi, että siinä aika-akseli lomittuu Dianan ja Charlesin ja Camillan ja Charlesin häiden väliin – tätä mojovampaa ajoitusta on vaikea keksiä. Minun lapsuudessani ja nuoruudessani brittirojalismin osuus oli vielä suurempi kuin romaanin kertojalla Jussilla, joten koukutuin juoneen välittömästi. Dianan ja Charlesin häät olivat meillä, Keski-Suomen maalla, koko päivän kestävä kavalkadi kuten romaanissakin. Mitään vastaavaa intoa ei ole koskaan liittynyt ruotsalaisiin kuninkaallisiin. Dianan hautajaiset jäävät kirjassa vähemmälle huomiolle (itselleni ne olivat äärimmäisen herkkä paikka), mutta Jussi katsoo tavalleen uskollisena erokriisinsä aikana Camillan ja Charlesin häitä (joita en itse enää noteerannut). Tamminen osoittaa, kuinka ainakin Suomen maaseudulla kuninkaalliset häät pysäyttivät kaiken liiketoiminnan kokonaiseksi päiväksi kesällä 1981. Häitä katseltiin huoltoasemilla, nakkikioskeilla ja jopa hautaustoimistossa, johon Jussin eno Olli tekee yllätyshyökkäyksen ostaakseen arkun vielä elävälle isälleen.

Teos ei viljele ”eno putosi veneestä”-kliseetä, vaikka suomalaiseen kansanperimään kuuluukin pitää äidin veljeä jotenkin epäilyttävänä, ellei hulttiona tapauksena. Eno Olli on kasvavalle Jussille omanlaisensa idoli, varsinkin naisten kaatajana. Ollin rosoista elämää seurataan kolmessa vaiheessa, parikymppisenä hulivilipoikana, neljääkymppiä lähestyvänä elämäntaiteilijana ja viisikymppisenä erakoituneena rapa-alkoholistina, jonka onnellisuuden takaa päivittäiset kalsarikännit ja korkkaamaton kossupullo kaapissa.

Tarinan ”pihvi” liittyy Ollin lupaamaan miesten kalareissuun lapsuuden mummolan maisemissa, jota Jussi odottaa tervetulleena breikkinä perhe-elämästä ja pikkulapsiarjesta. Paikalle päästyään hän kuitenkin saa pettyä. Iloista jälleennäkemistä on edeltänyt monen päivän ryyppyjuhlat, eikä kahdenkeskisestä laatuajasta ole tietoakaan. Ollin ja hänen parhaan ystävänsä  Myrskyn symbioosia rikkoo taistelu naisista ja naisten vielä raivokkaampi taistelu näistä elämänkoulun sankareista. Olli ja Myrsky vetävät puoleensa erityisesti itsetuhoisia taiteilijanaisia, joiden kanssa ei koskaan koeta arkea. Jussi ei voi olla vertaamatta enonsa naisonnea oman parisuhteensa tasaisen tappavaan auvoon:

”Niin se vain oli, maailmassa oli romanttisia ihmisiä, jotka tuijottivat toisiaan silmiin ja sitten meitä toisia, jotka rakastimme tasaisemmin, lihamureketta laittamalla ja sitä kehumalla.”

Pidin teoksen huumorista siksi, että siinä ei kauhistella, mytologisoida eikä tuomita alkoholin käyttöä ja sen aikaansaamaa syrjäytymistä, vaan asiat näytetään sellaisina kuin ne ovat. Enon viinankäyttö näyttää johtuvan pitkälti hänen sosiaalisista rajoitteistaan, ja Jussi tunnistaa itsessään saman taipumuksen, vaikka ei itse ole yhtä viinaanmenevä. Varsinkin erottuaan vaimostaan Jussi käyttäytyy hyvin samanlaisesti Ollin kanssa ollessaan selvin päin. Tekstiviestiseurustelu kymmenien naisten kanssa samaan aikaan tuntuu samanmoiselta maaniselta käytökseltä kuin enon ryyppääminen. Teoksessa onnistutaan näyttämään mielenterveyden ja addiktioiden välinen tragedinen kujanjuoksu ilman rasittavaa psykologisointia tai terapeuttista kieltä. Kepeän ja toiminnallisen kielen takana väijyy omituisia järkäleitä.

Teos kertoo myös yliopistomaailmasta ja sen aiheuttamasta vieraantumisen tunteesta. Jussi tekee ilmeisesti kirjallisuustieteen väitöskirjaa laitoksella, jossa hänellä on onni pitää ilmastoitua koppia ja jossa hän enimmäkseen jututtaa sihteerejä, joiden keskivertosuhtautuminen hänen huulenheittoihinsa on evvk.  Tutkijakollegoihinsa hän suhtautuu kuin ohimeneviin tuttuihin automarketissa. Viiden viikkotunnin tuntiopetus antaa Jussille kuitenkin jonkinlaisen ammatti-identiteetin, ja työhuone toimii loistavana piilopaikkana maailman ja perheen vaatimusten melulta. Tässä dokumentoidaan myös vapaan yliopistolaitoksen ”viimeisiä sissejä”, sillä yliopistomaailma on muuttunut radikaalisti viimeisen kymmenen vuoden aikana, eikä tämän tyyppisiä epämääräisiä haahuilijoita enää tueta minkään valtakunnan laitoksilla. Tämän vuosikymmenen Jussit, elleivät he ole löytäneet käytännöllisempää ammattia, viruvat nykyään kortistossa.

Tammisen hengenheimolaiseksi koen toisen saman ikäluokan varsinaissuomalaisen kertojan, Roope Lipastin, jonka Perunkirjoitus  (2013) kertoi vastaavasta halusta ymmärtää sukua ja samalla halusta ottaa siitä etäisyyttä. Olli-enon meininki muistutti minua myös vähän Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjasta (1998), mutta Juoppohullu-sarja ei ole koskaan vakuuttanut minua siksi, että se sisältää liian suuren annoksen sosiaalipornoa. Tamminen esittää enon muussakin kuin alkoholistin hahmossa, esimerkiksi valokuvauksella leipänsä hankkivana yrittäjänä.

Pidin hirveästi teoksen humanismista, lempeästä huumorista ja sen tyyppisestä hauskuudesta, jossa vitsejä ei alleviivata eikä mennä äärimmäisyyksiin. Ylipäänsä pidän humoristisista teoksista, joissa käsitellään varsin traagisia ihmiskohtaloita ja asioita, joita yleensä ei voi käsitellä nauramatta johonkin ilmiöön liittyvälle. Tämän tyyppisissä kirjoissa ei naureta varsinaiselle kohteelle, vaan hänen persoonansa säilyttää ihmisarvon hautaan saakka ja kauan hautajaisten jälkeenkin.

Enon opetukset mahtuu Helmet-haasteessa kategoriaan 45: ”kirja, joka kertoo suomalaisesta miehestä.”

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s