Kirja kuin vadelmamacaron

c81dd57fa217ff0e531b07f799316f1dVälillä hyppy sokerileipomoon. Minulla on hyvin outo kirjamaku, sillä voin hyvällä omallatunnolla haaskata aikaani kaavamaisiin romanttisiin pläjäyksiin, joiden nimet ovat ”pieni suklaapuoti”, ”pieni lankakauppa”, ”Kigalin leipomo” tai nyt viimeksi mystisen Nicolas Barreaun teos Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Tammi, 2014, suom. Veera Kaski).Hämmennyin kirjasta jo ennen lukemisen aloittamista, sillä alkuteos on saksankielinen ja kirjailijaa mainostetaan Pariisissa asuvaksi ranskalaisen kirjallisuuden maisteriksi. En tiedä paljoa keskivertoranskalaisten äikänopetyyppien saksantaidosta, mutta arvaukseni on, ettei moni heistä osaisi kirjoittaa romaania saksaksi.

Googlasin sitten Nicolas Barreaun (s. 1980) taustaa ja sain selvää, että hän mahdollisesti on saksalainen kustannustoimittaja Daniele Thiele (s. 1959), joka on kynäillyt enemmänkin romanttista fiktiota eri pseudonymeilla. Identiteettihuijaus ei kai muuten häiritsisi, mutta kirjan kannessa on kuva ihka oikeasta ranskalaisesta nuoresta miehestä, joka siis on antanut kasvonsa hämärälle projektille. Tai ehkä olen huumorintajuton – eihän tässä ole kyse suuresta rikoksesta – keski-ikäinen naiskirjailija on vaan laskelmoinut, että kirjat myyvät paremmin, jos kirjailijaksi profiloidaan nuorempi, ”aito ranskalainen” mies. Muistaakseni olen lukenut muitakin juuri saksalaisia kirjoja, joissa kirjailija esiintyy eri etnisyyden edustajana.

pieni-elokuvateatteri-pariisissaRomaani tuntuu enemmän fanifiktiolta  kuin vakavalta kirjallisuudelta, mutta imelän romantiikan lomasta löytyy myös toimintaa ja huumoria. Fanius kohdistuu vanhoihin ranskalaisiin, italialaisiin ja amerikkalaisiin elokuviin, ja avainleffa kirjan ymmärtämiselle on Giuseppe Tornatoren Cinema Paradiso (1988). Toinen keskeinen aloituspiste on Woody Allenin Midnight in Paris (2011); onhan yksi romaanin päähenkilöistä (jokseenkin kökösti) ohjaaja Allan Wood. Kirja pursuaa leffaviitteitä niin, että ilman niiden aiempaa näkemistä lukukokemus jäisi todella ontoksi. Päähenkilö Alainin sedältään perimä Cinéma Paradis on kiehtova paikka, ja henkitoreissaan sinnittelevien vanhan ajan leffateattereiden asiakin kulttuurisesti merkittävä. Teatterin keskiviikkoiltaiset rakkauselokuvaillat tuovat yhteen yksinäisiä sieluja, ja romansseja syntyy lippujonossa ja penkkien välissä.

Kuitenkin romaanin ”pariisilainen tunnelma” on niin kliseistä, että sen voisi uskoa olevan parodiaa. Alainilta kadonneen punatakkisen naisen Mélanien suudelmat maistuvat vaaleanpunaisille macaronseille, belle époque-lamput valaisevat rakastavaisia silloilla ja auringonlasku on aina laventelinvärinen. Barreaun Pariisissa ei ole sosiaalisia ongelmia kuin muutaman romanikerjäläisen ja kodittoman juopon muodossa, jotka hekin saavat koomisen klovnin aseman. Romaanin käänteet ovat hyvin suureellisia ja nuoren Alainin sydänsuru sataprosenttisen jaloa ja pyyteetöntä.

Pidin kuitenkin vähän enemmän Allan Woodin ja Solène Avrilin hahmoista, joista löytyi itsekkyyttä ja särmää. Allan Wood ei tosin tavoittanut reaalimaailman verrokkinsa eksentriyttä, vaan oli lopulta melko sävyisä vanha herra ilman adoptoitua lapsivaimoa. Filmimaailman arjen kuvaus olikin asteen kiinnostavampaa kuin romanssirintama, ja tämän vuoksi luin romaanin huvittuneena loppuun.

Minusta tämäntyyppinen kirjallisuus sopii hyvin sellaiseen elämäntilanteeseen, kun ihminen ei jaksa enää vastaanottaa yksiäkään huonoja uutisia. Tämä voi ilahduttaa myös uskovaisia lukijoita, sillä kirjassa uskotaan aitoon rakkauteen eikä kuvata lainkaan seksiä. Teos oli ihan aitoa romanttista höttöä, mutta siihen tarttuva tuskin kuvan tai kansitekstin pohjalta muuta odottaa. Jos kirja taas saa jonkun lukijan katsomaan vanhoja klassikkoleffoja inspiroivassa ympäristössä, silloin se on saanut aikaan myös ulkokirjallisen tuloksen.

Itse vietin iltaa tämän jälkeen lukemalla törkyisiä juttuja Woody Allenin ja Mia Farrow’n neokreikkalaisesta perhetragediasta. Niihin verrattuna romaanin maailma oli lopulta siedettävä paikka.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s