Kun karnevaaliaasin häntä jäätyy

imagePoika pääsi äskettäin lomamatkalle Pohjois-Italiaan; minä jäin rannalle ruikuttamaan. Oman loman kunniaksi luin pari huikeaa Milanoon ja Venetsiaan sijoittuvaa teosta. Ensimmäinen niistä oli poistohyllyyn aarre, Hannu Raittilan Canal Grande (WSOY, 2001), jota mahdollisesti olen lueskellut aiemminkin, mutta vierastanut hydroteknisiä kuvauksia. Nyt viidentoista vuoden viiveellä kirjan huumori aukeni minullekin, sillä tässä ei kerrota Venetsiasta yleensä, vaan suomalaisten ikiomasta, tuunatusta ulkomuseosta.

Venetsian palazzot ovat vajoamassa tulvavesien alle, ja kaupungissa häärää monikansallisia asiantuntijatiimejä sekä UNESCO:n että EU:n mandaatein. Sinne on myös lähetetty suomalainen moniammatillinen delegaatio pohtimaan palazzojen rakenteiden uudistusta. Kulttuurihistoria kohtaa hydroteknologian, ja keski-ikäisillä setämiehillä on lippu korkealla. Kuitenkin pian selviää, että loppupeleissä projektissa on kyse Suomi-kuvan kiillotuksessa. Asiantuntijoiden aika menee turhissa seminaareissa, joissa keskustellaan pulujen ehkäisyasioista, ja suomalaisten design-liikelahjojen kuljetuksessa paikasta toiseen. Iittalan Kivi-lyhdyt ja Hackmanin kirveet eivät kuitenkaan inspiroi venetsialaisia virkamiehiä, joten kulttuurien välinen törmäyskurssi on kasvamassa.

Miehet alkoholisoituvat ja naiset jäävät hoitamaan korruptiota sulavin ottein. Tammikuun leudossa talvessa voi harrastaa sorsanmetsästystä ja kilpasoutua, mutta helmikuuta kohti kelit kiristyvät ja edessä on kaikkien aikojen pakkasennätystalvi. Canal Grande jäätyy, ja karnevaaliviikkoa vietetään todellisissa ääriolosuhteissa. Dosentti Saraspää innostuu pukeutumaan pitkänenäiseksi ruttotohtoriksi ja kokee eroottista kiihkoa viagran, beetasalpaajien ja bentsojen voimin. Kanaalista pelastetaan jäihin hukkumassa ollut aasi ja taivaalla hohkaa felliniläinen rekvisiittakuu.

Karnevaalikuvauksen lisäksi sytyin erityisesti nuoren sihteeri-Tuulin tunnustuksesta, joka toimi epilogina ja laittoi setien suuruudenhullut kuvitelmat uuteen valoon. Tarinan lonkeroita löytyi myös asekauppa ja prostituutiota, eli siinä oli myös dekkaria lähentelevät ainekset.

Teos on täyteläinen helmi ja moderni klassikko, joka kannattaa kaivaa esiin antikvariaatin hyllystä. Venetsiaan matkaavatkin löytävät siitä takuulla erikoisempia nähtävyyksiä esimerkiksi kaupungin ulkopuolisilta laguuneilta ja saaristosta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s