Postironisen aikuisen värityskirja

ekholm rakkausKirjasyksyyn mahtuu monia uutuuksia, jotka pitäisi saada käsiin aivan heti. Syksyn erikoisimpiin esikoisteoksiin kuuluu aiemmin toimittajana, graafisena suunnittelijana ja dramaturgina tunnetun Johannes Ekholmin romaani Rakkaus niinku (Otava, 2016), joka jo herättää huomion kirjojen merestä nimen ärsyttävyydellä ja kannen animehenkisyydellä. Nimi muistutti minua ajasta, jolloin seurustelin erään vanhemman teatterimiehen kanssa, joka natkutti aina siitä, että julkisesti esiintyvänä henkilönä käytin liikaa niinku-sanaa.  Asenteessa oli jotain mansplainaavaa, vaikkakin ymmärsin sen johtuvan myös pelkästä ikäerosta. Siksi kirja nauratti jo ilmiasullaan ennen sisältöön tutustumista.

Rakkaus niinku keskittyy parisuhteita enemmän isän ja pojan komplisoituun suhteeseen, sillä päähenkilö Joonan kirjailijaisä on ”tehnyt Knausgårdit” eli kirjoittanut autofiktiivisen tunnustusromaanin epäonnistumisistaan isänä ja puolisona. Muut Joonan lähipiirissä eivät jaksa enää seurata kirjan ympärillä vellovaa keskustelua, mutta Joonaa isän paljastukset edelleen kismittävät. Kaiken kukkuraksi hänen on palattava asumaan isän ja hänen uuden vaimonsa luo Kirkkonummelle, sillä hän on polttanut siltansa mainosalalla, jäänyt työttömäksi ja menettänyt luottotietonsa. Koska isä on jo eläkkeellä, parivaljakolla on liikaa aikaa ruotia suhdettaan ja maailmanmenoa.

Kirja koostuu keskusteluista, joita Joona tallentaa netissä ja puhelimen nauhurilla, välillä luvan kanssa, välillä ilman lupaa. Pyrkimys tekstissä on mahdollisimman ”autenttiseen” puhemateriaaliin, eli mieleen tulee ”löydetty” runo tai kirja, joka on kirjoittanut itsensä nappia painamalla. Syvällisimmät keskustelut käydään chatissa mystisen avatar SAD91RL:in kanssa, joka puheidensa mukaan asuu Barcelonassa ja tekee apurahalla paperiveistoksia. SAD91RL:n identiteetti on vielä häilyvämpi kuin Joonan oma, ja tuttavuutta leimaa sosiaalisten tilanteiden pelko. Pitkien chattien lukemisesta romaanissa voi olla montaa mieltä. Minusta ne olivat kiinnostavia teoreettisesta ja kulttuuripoliittisesta näkökulmasta, sillä molemmat osapuolet tuntuivat yliopistosivistyksessään aivan eri sukupolven edustajilta, mutta kirjoittivat silti tämän päivän anglismeja tihkuvaa ghetto-suomea.

Minua ei kirjassa kiinnostanut niinkään kysymys julkisuudesta ja läheisten puheiden tallentamisen epäeettisyydestä, vaan olin vaikuttunut ajan hengen, erityisesti työelämän ja luovan työn ammattilaisten tilanteen postmarxistisesta analyysista. Koska Joonan IRL-kavereista osa on kuitenkin urakiitäjiä ja osa juoppouteen ja huumeisiin päin luisumassa olevia pudokkeja, ei hänellä ole juttuseuraa kuin isästään, joka kutsuu itseään luddiitiksi. Joonan syrjäytymisuhka ei tässä johdu viinasta tai huumeista, mitä pidin tyylikkäänä valintana. Seksikin on tälle kolmikymppisten sukupolvelle hyvin monimutkainen asia, joka vaatii lähes aina pitkällisiä neuvotteluja ja identiteetin hienosäädön avaamista. Tosin en usko, että kaikki tuntemani kolmikymppiset tietävät, mitä tarkoittaa cis-gender.

Mukavimpia hahmoja kirjassa olivat itäsuomalaiset naiset, pohjoisjarjalainen äitipuoli Sirpa, josta Joonalla ei ollut minkäänlaista kompleksia, ja uusi ystävä Zoe Savonlinnasta, joka tutustutti meidät kirjaoraakkelin jännittävään rooliin. Naisten vahva murrepuhe tuli teokseen tervetullutta vaihtelua, ja tuulahduksen punavihreän kuplan ulkopuolelta. Loppukohtaus oli mahtavan läsnäoleva, nettielämän sakeita huuruja tuulettava ja toivoa antava.

Vaikka osa romaanista koostui vahvasta synkistelystä, kukaan henkilöistä ei ollut täysin epätoivoinen. Sosiaalisista rajoituksistaan ja neurooseistaan huolimatta Joona osaa jakaa ongelmansa valittujen luottoihmisten kanssa. Joonan ongelmissa vellominen voi tuntua narsismilta, mutta itse näin sen liikaa lukeneen käsiteakrobaatin eksistentialistisena angstina. Suomessa saattoi 90-luvulla edistyä joissain piireissä lainaamalla baarin pöydässä Slavoj Zizekiä, mutta valitettavasti näinä päivinä tällaista lukeneisuutta ei enää arvosteta yliopistoissakaan, vaan korkeintaan Voima-lehdessä, joka ei taatusti maksa paljoa kirjoittajilleen. Nykyajan sankari on, kuten Ekholm alkukappaleessa loistavasti pohjustaa, pikkutuhma, seksistinen ja lapsenkaltainen helppoheikki Jethro Rostedt, jonka punakkaa naamaa tuijotamme TV:stä joka ilta. Jethron postironinen lainaaminenkin voi jossain päin Kallion baareja olla nykyään tyylikästä, samoin kuin Crocsien käyttö.

Samastuin Joonan persoonaan ensisijaisesti teoreettisten viitteiden, erityisesti sukupuolentutkimuksen käsitteiden, kautta, ja vaikka hän piti itseään namedroppaajana, minusta teos kokonaisuudessaan edustaa kiinnostavaa tapaa kirjoittaa yhteiskunnallisista kysymyksistä. Mitään lähdeviitteitä en kaivannut, chatin tajunnanvirta oli kaltaiselleni friikille tarpeeksi villiä ja vapaata. Osa keskusteluista kulkevat tässä jo esseen suuntaan, pois romaanista. Helposti toteutettavana draamana en tätä näkisi, sillä henkilöiden yksittäiset repliikit ovat kovin käsitteellisiä ja ylipitkiä.

Kerrassaan upea, raikas ja puhutteleva teos, jota ei välttämättä pysty kokonaan avaamaan hätäisellä ensi lukemalla. Toivoisinkin, että kirjasta keskusteltaisiin paljon baareissa, lukupiireissä ja ventovieraiden kanssa julkisissa liikennevälineissä. Teos voi herättää myös suurta ärsytystä ja turhautumista, ja siksikin se on onnistunut keskustelunavaaja.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Postironisen aikuisen värityskirja

  1. Ihan mahtavasti kuvaat tätä teosta ja niin hillitysti. Mulla tämä tuottaa heti ajatusvyöryä, joka on on jotain halpaa kopiota kirjan ihmisten keskusteluista, teemoista yms. On vielä jokunen sivu lukematta, mutta aloitin jo postausta ja olin vielä 2 tuntia sitten sitä mieltä, että julkaisen sen sellaisenaan editoimatta, mutta nyt kyllä rupes vähän jänistämään.

  2. Kiitti! Oli hiukka vaikea blogata teoksesta, joka herätti niin paljon ajatuksia. Kansan Uutisissa oli järkyttävän pitkä (ja pätevä) arvio tästä, jossa jo ehkä sanottiin kaikki. Jään odottamaan sun reaktioita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s