Kesy kurkistus rikkaidenrantaan

IMG_1563Otin eilen unikaveriksi Denise Rudbergin dekkarin Toinen toistaan pahempi (Into 2016, suom. Anu Koivunen). Olen kuullut Rudbergin kirjoista positiivisia arvioita, ja myös se, että teos on Innon kustantama, nosti odotuksiani laadun suhteen.

Marianne Jidhoffista kertova sarja on lyhyessä ajassa noussut Ruotsin suosituimpaan dekkarikärkeen. Teoksia on syntynyt jo kuusi, joista ensimmäiset kolme on nyt suomennettu. Rudberg kutsuu luomaansa tyylilajia elegant crime:ksi.

Pääsin sarjan toisen jakson juoneen hyvin mukaan, sillä siinä kerrattiin ensimmäisen osan tapahtumia. Marianne oli juuri jäänyt leskeksi pitkän, epätasapainoisen avioliiton jälkeen, ja alkoi etsiä omaa tietään varsinkin ihmissuhdemarkkinoilla. Tämä 55-vuotias syyttäjänsihteeri oli juuri listattu Östermalmin kaupunginosan rikkaimpien naisten joukkoon, ja sanomattakin tuli selväksi, ettei vaurautta ollut hankittu palkkatuloilla.

Marianne elää isossa kaupunkiasunnossaan kahden aikuisen lapsensa kanssa, ja kolmaskin pyörii edelleen nurkissa. Potentiaalisia poikaystäväehdokkaita on ainakin kaksi, ja toisen heistä, naimisissa olevan galleristi-Frankin kanssa hän kokee pitkästä aikaa kuumaa huumaa. Muuten tilanne kotona on hieman tunkkainen, varsinkin joulun pyhien aikaan, sillä aikuiset lapset eivät arvosta tarpeeksi äidin luomia pinttyneitä perinteitä.

Teoksesta yli puolet kuluu Mariannen ja lähipiirin ihmissuhdesotkujen vatvomisessa. Itse rikokset tapahtuvat upporikkaiden perijöiden The Chinese Wall-finanssiyhtiössä, jossa hallitukseen nimitetään vain miehiä. Fredrik Palmgren-niminen osakas pahoinpidellään henkihieveriin, mutta lopulta huomio kiinnittyy enemmän hänen tuoreeseen avioeroonsa ja ex-vaimon ylläpitoon. Teoksen feministinen teema liittynee siihen ihmetykseen, että näin ultrakonservatiivejä piirejä voi edelleen olla olemassa Ruotsissa.

Teoksesta puuttuu valitettavasti kokonaan dekkarilta vaadittava jännite. Parisuhdeväkivalta nousee keskeiseksi teemaksi yhtiön keulamiehen Nilsin ja tämän vaimon Amyn liitossa, ja Amyn pakosuunnitelmaa kuvataan koskettavalla tavalla. Väkivaltaisuus periytyy isältä pojalle, ja Amy epäilee Theodor-poikansa lyövän raskaana olevan vaimonsa lisäksi pientä poikaansa. Tähänkään perhetragediaan Rudberg ei kuitenkaan onnistunut luomaan tarvittavaa psykologista crescendoa.

Lukija pääsee kurkistamaan Ruotsin upporikkaiden eksklusiiviseen maailmaan, mutta eipä noissa bileissä kummia tapahdu. Mariannen oma luksuselämä rajoittuu lähinnä kulinaristisiin iloihin, joiden kuvaus onkin teoksessa onnistuneinta. Östermalmin herkkuputiikit tulevat tutuiksi, ja kauppahallista käydään hakemassa aitoa iranilaista kaviaaria uudeksivuodeksi.

Vaikka Rudberg selvästi on ammattikirjoittaja, ihmettelen sitä, että joku voi myydä satojatuhansia teoksia näin köykäisin eväin. Johtuuko suosio sitten siitä, että Rudberg on ennen dekkareihin siirtymistään luonut uraa chicklit-taiturina ja uskolliset lukijat ovat olleet valmiina? Mikä tässä sarjassa koukuttaa?

Joskus tietysti käy niin, että biorytmit ovat väärät jollekin teokselle, ja se voisi avautua toisella tavalla muussa tilanteessa. Olen kyllä väsyneenä lukenut tätäkin köykäisempää kirjallisuutta, mutta silloin ennakko-oletukset ovat olleet matalammat. Olisin muuten jättänyt kirjan kesken, mutta halusin selvittää menestyksen salaisuutta tappiin saakka.

Jotain positiivista haluan silti sanoa: Marianne Jidhoff saattaa olla hyvinkin kehityskelpoinen hahmo, jonka elämässä todennäköisesti tapahtuu sarjan aikana vauhdikkaita käänteitä. Minusta vaan tuntui, että olisin voinut lukea Mariannen elämästä yhtä hyvin, jos hän olisi ollut ammatiltaan oopperalaulaja tai eliittikoulun rehtori.

Jos elämä on liian lyhyt huonojen dekkareiden lukemiseen, se on vielä lyhyempi niistä bloggaamiseen. Tämä menee nyt alakuloisen keskikesän piikkiin. Olen välillä kirjoittanut viihteellisiäkin tyrmäysarvioita, sillä huonon kirjallisuuden osastolla on myös helmiä, jotka huvittavat. Huono seksi naurattaa aina, samoin juosten kustut taustat, eikä mikään ole niin tyydyttävää kuin huomata tietävänsä jostain aiheesta enemmän kuin kirjailija itse. Tämän teoksen lukijana en päässyt edes pätemään, vaan sen maailma vaan oli liian pliisu.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s