Järvialueen rakastavaiset

IMG_1698Melvyn Bragg (s.1939) on brittiläinen radiotyön pioneeri, BBC:n pitkäaikainen vakio-ottelija, kirjailija ja akateemikko, muiden meriittien ohella. Muistan nähneeni hänen teoksiaan 80-90-luvuilla ja tuominneeni ne ”setäkirjallisuudeksi”. Bragg on ollut kirjallisessa tuotannossaan uskollinen pohjoisen Englannin teemoille ja historialle, tuleehan hän itse Cumbrian maakunnasta ja varsin työväenluokkaisesta taustasta.

A Time to Dance (Spectre, 1990) on varmasti yksi hänen romanttisimpia teoksiaan. Siinä matkataan Järvialueelle, jossa varhaiseläkkeelle jäänyt pankinjohtaja kohtaa 18-vuotiaan Bernadette Kennedyn. Ikäeroa parilla on 36 vuotta, ja pankinjohtaja on naimisissa. He tapaavat Rotary-klubin palkintojen jaossa, kun Bernadette voittaa 350 puntaa parhaasta lukiolaisen esseestä. Bernadette kuuluu pahamaineiseen irlantilaissukuun, jossa mahdollisesti on myös romaniverta.

Rakkaustarinassa ikäero tietysti rajoittaa yhteisen tulevaisuuden suunnittelua, mutta luokkaero on merkittävämpi ihmettelyn kohde. Rakastunut pankinjohtaja ei pelkää tytön perhettä, vaan alkaa hengailla näiden kanssa niissä kolmessa pubissa, joissa heillä ei vielä ole porttikieltoa. Tytön äidillä on toiveita tämän rikkaasta avioliitosta, ja veljet arvostavat miehen avokätisyyttä drinkkien suhteen.

Ainakaan pankinjohtaja ei ole tyypillinen alfauros, eikä pyri tekeytymään nuoremmaksi kuin on. Bernadette taas kuuluu sukuun, jossa kypsytään varhain ja pukeudutaan vanhanaikaisesti. Hänellä ei tunnu olevan lainkaan teinimaneereja, eikä oikein ikäisiään ystäviäkään. Koulun opettajat ovat yrittäneet kannustaa häntä yliopisto-opintoihin, mutta hän jää pikkukaupunkiin lakimiehen sihteeriksi. Tässäkin työssä häntä epäillään potentiaaliseksi varkaaksi sukutaustan vuoksi. Ilman koulutusta tytön tulevaisuus näyttää seuraavan äidin ja sisarusten ennaltamäärättyä polkua, mutta tämä on se maailma, jonka hän hyväksyy ja tuntee perikotaisin.

Kirjassa on kiinnostavia huomioita katolilaisuuden ja anglikaanisen uskon välillä. Pankinjohtaja olettaa Bernadetten olevan perinteinen ja taikauskoinen, kun taas anglikaanisuus näyttäytyy puuhakkaana yhdistystoimintana. Molemmilla on oma vakaumuksensa, ja vahva syyllisyyden tunto. Teoksen nimikin tulee Raamatusta, Saarnaajan kirjasta.

Pidin kirjassa varsinkin luonto-osuuksista ja viittauksista Järvialueen historiaan. Englannin ja Skotlannin rajasotien muistot kaikuvat maaperässä, ja Kennedyn klaanin osallisuus niissä tuntuu historiallisena jäänteenä. Pankinjohtaja-kertoja jää itse tosin hieman historiattomaksi tapaukseksi, eihän hänellä ole nimeäkään. Hänen vaimonsa maanviljelystaustasta kerrotaan enemmän, ja vaimo nousee loppuvaiheessa toimijaksi melkein kuolinvuoteeltaan.

En tiedä, opinko kirjasta paljoa uutta. Tämä on kai uudemman ajan Pygmalion, joka pyristelee ulos tuosta perinteisestä karsinasta. Mietin, olisiko toisenlainen asetelma koskaan toiminut: että nuori, yläluokkainen nainen rakastuu yli viisikymppiseen pikkurikolliseen tai pitkäaikaistyöttömään ja kustantaa tälle kuuman eroottisen kesän hotelleissa ja ravintoloissa. Tämän tyyppiselle narratiiville ei taida olla tilausta, tai sen kuvitteleminen ei ole mahdollista.

Braggin kieli on runollista, eleganttia ja paikoitellen myös arkista. Olisin kyllä arvostanut, jos Kennedyt olisivat puhuneet paksumpaa paikallista murretta, mutta tässä ei varmaan haluttu eksotisoida heitä liikaa. Irlantilaisessa kirjallisuudessa tämän tyyppisten sukukuntien rooli on suurempi, ja heitä kuvataan rehevämmin.

Kasarimuistoja teos herättää runsaasti. Kutsuttiinko meilläkin tietokoneita ”tekstinkäsittelylaitteiksi” (a word processor)? Ja 80-luvun lopulla oli nuorillakin hyvin tätimäistä ja konservatiivista muotia, mitä Bernadette tässä suosii, alkaen sukkanauhoista.

Teos sattui eteeni poistolaarissa, ja komppaa hienosti äskettäin lukemaani Paula Hawkinsin uutuusteosta, jossa liikutaan samoilla korkeuksilla. En osaa piirtää rajaa korkeakirjallisuuden ja viihteen välille, mutta Braggin teoksessa henkilöiden sisäinen maailma tuntui rikkaammalta, kun taas Hawkinsilla lyhyessä ajassa tapahtuu hirveästi. Molemmissa käsitellään ikäeroa rakkaussuhteessa, ja ihmisten asennemaailma tällaisia suhteita kohtaan tuntuu tiukentuneen huomattavasti.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s