Finlandia-finaali alkaa pian

IMG_1801Tänä vuonna Kirjasäätiö on lanseerannut Finlandia-lähettiläskampanjan, jonka tarkoituksena on luoda näkyvyyttä Finlandia-palkintokisan finalistiteoksille somekanavilla.

Olen yksi kuudesta lähettiläästä, sarjassa kaunokirjallisuus. Osallistun marraskuussa  finalistien julkistamistilaisuuteen (10.11) ja palkintogaalaan (29.11). Noiden päivien välillä olisi tarkoitus tutustua ehdokasteoksiin. Tehtävä on kutkuttava, sillä minulla ei ole aavistustakaan siitä, keiden nimiä listalle putkahtaa. On hyvin todennäköistä, että olisin osan teoksista jo lukenut, koska viimeinen lukuvuoteni on mennyt tiiviisti kotimaisten kirjauutuuksien parissa. Tänä vuonna lopullisen sanan kisaan antaa Elisabeth Rehn, jonka uskon olevan lukijana riittävän kriittinen ja myös globaaleja konteksteja arvostava.

Tehtävää varten minun kuuluisi laajentaa someosaamistani, ja perustaa ainakin twitter-tili. Minullahan ei ole sivustollani edes sivupalkkeja, koska käyttämäni WordPressin ilmaisversio ei salli tämäntyypistä verkostoitumista. Tosin tehtävä ei ole palkkatyötä, eivätkä ammatilliset kiinnostuksen kohteeni ole someosaamisessa. Blogiani luetaan ihan kivasti, vaikka en markkinoi kuin satunnaisia kirjoituksia täsmäkohteissa. Marraskuussa yritän, jos suinkaan ehdin, tuoda esiin Finlandia-postauksiani edes jossain.

Suhteeni Finlandia- palkintoon ja kirjallisuuspalkintoihin yleensä on positiivisen kaksijakoinen. Finlandia-teoksista keskusteltiin aina lapsuudenkodissani, ja niitä on aina annettu joululahjaksi jollekulle, mahdollisesti olettaen, että palkinnon saanti on ylimaallisen laadun tae. Varmasti olen aina Suomessa asuessani rekisteröinyt vuoden palkinnonsaajan, ja keski-iän kynnyksellä alkanut itsekin kiinnostua enemmän voittajateoksista. Tässä blogissa olen viiden vuoden aikana Finlandia-voittajista arvioinut Ulla-Lena Lundgrenin Jään ja Jukka Viikkilän Akvarellejä Engelin kaupungista. Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät jäi kesken, samoin Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme. Laura Lindstedtin Oneironin luin, mutta en keksinyt teoksesta tarpeeksi älykästä sanottavaa.

Kirjallisuuspalkinnoista yleensä: koen, että niiden merkitys on suurempi erityisesti kolmannesta maailmasta tuleville kirjailijoille, jotka haaveilevat kansainvälisestä urasta, sillä länsimaailmassa julkaistaan enimmäkseen vain jonkun länsimaisen palkinnon voittaneen tai ainakin ehdokkaana olleen kirjailijan teoksia. En ole kilpailujen fanaattinen seuraaja, mutta usein olen löytänyt uutta luettavaa ManBooker-listalta.

Onnea kaikille kirjailijoille, jotka odottavat 10.11. palkintoraadin tulosta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s