Kenttäpostia Kiestingistä

50Lauri Mäkinen on dekkaristi, josta olen kuullut positiivista pöhinää jo kauan, ja lukulistallani on ollut hänen esikoisteoksensa Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset (2015)– en vain ole saanut teosta käsiini vielä. Ambomaan lähetystyö kieltämättä kiinnostaa minua enemmän kuin toisen maailmansodan desanttikuulustelut, mutta en lähestynyt hänen teostaan 50/50 (Siltala, 2017) sotakirjana. Kirjassa minua kiinnosti kanadansuomalaisten massamuutto Neuvosto-Karjalaan, eli nämä traagiset maailmanympärysmatkat, joiden seurauksena valtaosa siirtolaista päätyi Siperian vankileireille. Kirjassa on kiehtova kansikuva, mutta varsin mitäänsanomaton nimi. En olisi välttämättä tarttunut kirjaan kirjastossa, ellen olisi lukenut etukäteen arvioita siitä.

Teos on aihepiiriltään mahdollisimman raskas, siinä korostuu ihmisyyden brutaaleimmat puolet, kun jäljellä ei ole enää muuta kuin silkka selviytymisvietti. ”Hyviksiä” siinä ei liiemmilti ole, mutta ”pahiksia” vähän joka junaan. Mäkisen kerrontatekniikka on sen verran lennokas, että tarinaan heittäytyy päistikkaa, vaikka tietää liian nopean lukemisen aiheuttavan psykosomaattisia lieveilmiöitä, kuten painajaisunia. Tässä sodassa ei ole voittajia eikä sankareita, ja tavallisia rivisotilaitakin enimmäkseen vain vituttaa. Lotta-aatteelle intohimoisesti antautunut Silja (toinen päähenkilöistä) kokee myös elämänsä turhautumisen postikonttorissa Äänislinnassa, jossa hänen tehtävänsä on lukea läpi kaikki tuleva ja lähtevä posti sotasensuurin piikkiin.

Jouduin kirjaa lukiessani googlaamaan paljon, koska teoksessa oli paljon asioita, joita en Suomen armeijan toimista tiennyt. Teoksen nykyisyys sijoittuu mystiseen Kiestinkiin, joka oli keskeinen jatkosodan näyttämö aivan Suomen rajan pinnassa nykyisen Kuusamon naapurissa. Kiestingissä pidetään myös sotavankeja, noita pelättyjä desantteja tai sellaisiksi epäiltyjä henkilöitä. Päätökset sotavankien teloituksesta tehdään kuitenkin Mäntyharjun ”headquartersissa”.

Opin kirjasta muun muassa, että suomalaiset teloittivat sotavankejaan huppu päässä, kun taas venäläiset harrastivat niskalaukauksia. Luin järkyttäviä kuvauksia vankileirien raiskauksista ja ihmissyönnistä. Varmasti kaikki tämä on hyvin todenmukaista, mutta omaan makuuni raakuutta oli himppusen verran liikaa (esimerkiksi koin turhaksi esittää kaksi identtistä raiskauskohtausta, jossa nainen antautuu vain leipäpalan vuoksi). Tosin raakuutta ei ollut tässä yhtään enempää kuin nykyaikaan sijoittuvassa keskivertodekkarissa, vaikka en ehkä edes osannut lukea tätä dekkarina. Pidin tätä taideproosana, jossa käsitellään ihmismielen rikollisia ulottuvuuksia. Mutta jokainen lukija kaivannee teoksesta itseään eniten puhuttelevan tason ja genremäärittelyn.

Silja Berg, helsinkiläinen kemian ylioppilas, ja veljekset Ilkka ja Olavi Eräkoski, nämä rosoiset emigrantit, ovat teoksen päähenkilöt, joiden persoonat loistavat, mutta en päässyt kovin syvälle sotilashahmojen ihon alle. Sinänsä oli hyvä, ettei tässä ole minkäänmuotoista yritystä kirjoittaa uudelleen Tuntematonta sotilasta ja luoda hersyvää kansankuvausta.  Armeijan palvelijoista koin ehkä läheisimmäksi sotilaslääkäri Nurkan, joka oli kotoisin sieltä Ambomaalta ja jota pidettiin ärsyttävänä päällepäsmärinä johdon taholta.

Kirja varmasti järkyttää monia lukijoita, ja saattaa ärsyttääkin. Minua ei varsinaisesti ärsyttänyt mikään, mutta jäin pohtimaan joidenkin mieshahmojen runsasta v-sanan käyttöä, mikä tuntui suorastaan anakronistiselta. Käytettiinkö tuota sanaa todella tuossa määrin 1940-luvulla? Edes miesten kesken korsussa tai juoksuhaudassa? Jätkäthän kiroilivat kuin tesomalaisen yläasteen kolmetoistavuotiaat jonnet.

Kaiken kaikkiaan 50/50 tarjoaa älykästä ja mieleenpainuvaa jännitystä, jossa taustatyön huolellisuus näkyy tarkkoina käsitteellistämisinä ja nimeämisinä. Mäkinen on vaivautunut lukemaan teostaan varten myös paljon venäläisten kirjoittamaa sotahistoriaa, joten näkökulma tuntuu poikkeuksellisen monisyiseltä. Minun täytyy tunnustaa, että osa venäläisten vankileirin hierarkkisista ”roolinimistä” meni minulta ohi, tai olin meiningistä niin kauhuissani, etten pystynyt analysoimaan lukemaani kovin älyllisesti.

50/50 on sotakirja, joka varmasti puhuttelee nuorta ja varhaiskeski-ikäistä lukijakuntaa. Aivan ensimmäisenä en veisi tätä vanhainkoteihin vielä elossa oleville veteraaneille, sillä jo kerronnan monisyisyyden vuoksi kirja saattaa olla haasteellista luettavaa ikäihmisille. Koin myös, että kirja tarjosi tasapuolisesti mies- ja naisnäkökulmia, ja että sellaisetkin lukijat, jotka eivät ole koskaan lukeneet sotakirjoja, voisivat tästä innostua.

19 kommenttia artikkeliin ”Kenttäpostia Kiestingistä

  1. Minusta tämä oli vallan hienosti rakennettu ja vei kyllä mukanaan niin, että nukkumaan ei malttanut mennä. Kun lisään tästä kirjasta oppimani asiat juuri lukemaani Elina Sanan Isän sotaan niin aikamoisen tietopankin ole sotateeman ympriltä kerännyt.

    Minua ihastutti tässä kirjassa myös se, että Mäkinen on tutkinut asiat huolella ja hienosti ne sulautuvat osaksi kirjan tarinaa. Joskus kun käy niin, että historia/teoeria pääsee liikaa hallitsemaan.

  2. Olen kuullut tästä paljon kehuvia arvosteluja, mutta vaikka luenkin paljon esim. toisen maailmansodan aikaan sijoittuvia teoksia, jokin tässä ei tunnu sellaiselta, että haluaisin sen lukea. Taisinkin viimein saada bloggauksestasi varmuuden, ettei tämä taida päätyä lukupinonooni.

  3. En oikein uskalla lukea tätä kirjaa koskevia postauksia, koska kirja on lukupinossani. Tosin se odottaa vähän vähemmän kuormittavaa päivää/viikkoa juuri nyt.

  4. Tätä kirjaa on moni kehunut, silti jokin haraa vastaan. Ehkä nyt vielä lisää, kun mainitsit tuosta runsaasta v-sanan käytöstä. Se ärsyttää jo ihan tarpeeksi vaikka ratikalla suhatessa, en jaksaisi samaa kirjoista lukea. Voi siis olla että minä olisin tämän kirjan kohdalla se ärsyyntyjä, en niinkään se järkyttyjä.

  5. Olen lukenut kirjasta muitakin postauksia ja lisännyt kirjan nimen joskus luettaviin kirjoihin. Tämän jälkeen kävin poistamassa kirjan luettelosta. Taitaa olla liian ahdistava ja rankka. Ei oikein tuo mitään uutta. En muutenkaan pidä sotakirjoista.

  6. Olin varovaisen utelias kirjan suhteen, vaikka sotakirjat ovat kaukana omalta mukavuusalueelta. Mutta kiitos sun bloggauksen, sain kirjasta tarpeeksi hyvän kuvan ilman lukemista. Tämä on selvästi kirjablogien parasta antia: kun maailma on täynnä kiehtovaa kirjallisuutta, ei kaikkea tarvitse lukea itse kun lukee blogeja!

  7. Toivottavasti en tällä bloggauksella ainakaan karkottanut potentiaalisia lukijoita! Itse koen, että hyvä kaunokirjallisuus voi myös ärsyttää tai provosoida – noloa on se kiiltokuvamainen ”ihan kiva”-proosa, jonka lukee sujuvasti, mutta jonka olemassaolon unohtaa jo seuraavana päivänä. Tässä teoksessa ei ollut yhtään ”ihan kiva”-sivua, tai lausetta.

    • Tuo on muuten ihan totta, hyvä kirjallisuus herättää erilaisia fiiliksiä ja jää mieleen. En usko, että karkoitit! Postaus oli oikein mainio, kotimaiset dekkarit eivät vain ole sitä ominta genreä 🙂 Mielenkiintoista kuitenkin lukea postauksia niistä silloin tällöin !

  8. 50/50 on siitä mielenkiintoinen romaani, että siitä nousee eri arvosteluissa tosi erilaisia asioita esille. Toki se ei ole mikään ihme, sillä myös itse kirjassa on paljon puolia ja liikutaan eri genreissä.
    Jännä kun mainitsit v-sanan käytön, itselläni ei ole asiasta mielikuvaa, vaikka joskus puudun ja ärsyynnyn yltiöpäisestä kiroilusta. Toisaalta Mäkisen kieli ja kerronta on niin korkeatasoista muuten, etteivät voimasanat ehkä siksikään ole pistäneet silmään.

  9. Hirveästi kiinnostaa ja kiinnostus lisääntyy koko ajan kun olen kuullut tästä kehuja suunnasta jos toisestakin. Vähän tosin arvon josko aloittaisin tuosta aiemmin julkaistusta mutta ei sitä tiedä sorrunko tähän jos se vaikka kirjastossa eteen sattuisi. Siltä tosin vaikuttaa että rauhaisampi lukuväli olisi tälle otollinen joten siirtynee sitä myöten myöhemmälle tämän hetken kirjapinojen vuoksi.

  10. Tämä kirja on odotellut syksystä asti lukupinossa, ja ehdottomasti alkaisi jo olla aika siihen tarttua. Sotakirjallisuus ei sinänsä ole minun ykkössuosikkieni joukossa, mutta taannoinen Ihminen sodassa -lukuhaasteeni sai minut avaamaan silmiäni sodan tematiikalle laajemmin.

    Ihminen kykenee järkyttäviin tekoihin.

  11. Molemmat Mäkisen kirjat ovat lukulistallani. Tosin tässä alkuvuonna olen ollut vähän sellaisessa mielentilassa, että mitään kovin julmaa ei ole tehnyt mieli edes ajatella lukevansa. Hömpäksi on mennyt turhankin paljon, mutta kyllä tämä tästä taas lähtee vuosi paremmin liikkeelle ja kirjatkin monipuolistuvat.

  12. Minäkin olen lukenut kehuvia arvioita tästä kirjasta. Sotakirjallisuus kiinnostaa minua siltä kantilta, jos siinä on joku uusi näkökulma. Luin Ylen 101 kirjaa -ohjelmaan Paavo Rintalan Sissiluutnantin ja sekin oli mielenkiintoista nimenomaan näkökulmansa vuoksi. Kiva lukea, että sinäkin googlailet lukiessasi. Joskus lähden aivan sivuladuille, kun yksi tieto vie toisaalle. Jo tämä blogikirjoituksesi pisti ihmettelemään, kanadansuomalaisia Neuvostoliittoon, tästäpä en tiennytkään mitään!

  13. Olen lukenut tästä kiinnostavia arvioita, ja vaikka viime vuoden uutuudet menivät suurimmaksi osaksi minulta aivan ohi, ajattelin antavani tälle mahdollisuuden. Jostain syystä olen ollut aivan kuuro sille, miten raa’asta kirjasta on kyse! Sodasta kertoovaa kirjallisuutta on tullut luettua varsinkin klassikoiden muodossa niin paljon, että juuri nyt sotakirjallisuus ei jaksa välttämättä kiinnostaa, mutta jätän tämän majailemaan lukupinooni ja odottamaan otollisempaa hetkeä.

  14. Me taidetaan lukea ihan erilaisia dekkareita, sillä tämä kuulostaa monta kertaa hurjemmalta kuin lukemani keskivertodekkarit. 🙂 50/50 voisi olla minulle hyvä kandidaatti Helmet-haasteen kohtaan ”kijraan tarttuminen hieman pelottaa sinua” tai ”kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi”. Olen tosin mukavuudenhaluisena lukijana ajatellut, että nämä kohdat saattavat jäädä tyhjiksi… 🙂

  15. Sunnuntaistreamin seurauksena on kyllä tullut nähtyä juttuja tosi monista sellaista kirjoista, joiden olemassaolosta ei olisi kuullutkaan ilman sitä. Tämä on yksi sellainen kirja. Vaikuttaa hyvin kunnianhimoiselta kirjalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s