Pääsiäisrikoksia, osa 2 (Hollywood style)

yovuoroPääsiäisdekkareissani on maantieteellisesti suurta hajontaa: suoraan Pohjanmaalta hyppäsin Concordella Losiin, jossa kohtasin Renée Ballardin, Michael Connollyn uuden etsivähahmon teoksessa Yövuoro (Gummerus, 2018, suom. Tero Valkonen). Amerikkalaisen dekkariskenen tuntemukseni on hataraa, mutta ilmeisesti Connolly kuuluu ainakin myyntitilastoissa sen kärkeen. Sain tämän teoksen yllätyslähetyksenä kustantajalta, muuten en ehkä olisi teokseen tutustunut.

Renée Ballard tekee LA:n poliisivoimissa rivipoliisin yövuoroa, johon hänet on määrätty sen jälkeen, kun valitti entisen esimiehensä harjoittamasta seksuaalisesta ahdistelusta. Nousujohtoinen ura on katkennut hänellä jo nuorena, ja yövuorossa hänen tehtävänään on lähinnä kirjata rikoksia varsinaisten etsivien selvitettäväksi. Renée on myös äskettäin eronnut, sinkku ja suht yksinäisen oloinen hahmo. Nuorehkon naisen ainoa tukipilari maailmassa on isoäiti, joka asuu pitkän ajomatkan päässä Losista. Hän on puoliksi havaijilainen, ja hän on viettänyt suuremman osan elämästään Mauilla surffatessa kuin suurkaupungissa. Poliisiksi hän on ryhtynyt kutsumuksesta toimittuaan ensin muutaman vuoden rikostoimittajana. Surffaaminen on vaihtunut sup-lautailuksi, ja kirjassa vietetäänkin nautinnollisia hetkiä Tyynenmeren aalloilla.

Yövuoro edustaa jouhevaa ja loogis-lineaarista dekkariperimää, jossa vietetään aikaa myös poliisiasemalla ja rikosteknisissä tutkimuksissa. Teoksessa tapahtuvat rikokset liittyvät pornoteollisuuteen ja transfobiaan, mutta myös huumekauppa on mukana kuvioissa. Ylipäänsä ihmiskunnan seksuaalisuuden kirjo on läsnä moninaisuudessaan, enkä päässyt täysin perille Ballardin omastakaan suuntautuneisuudesta. Koska poliisit teoksessa kutsuivat toisiaan pitkälti sukunimillä, en pysynyt kärryillä kaikkien sivuhahmojen sukupuolesta. Tai ehkä teoksessa pyrittiin jopa hälventämään perinteisiä sukupuolimääritteitä, mene ja tiedä.

Koska kyseessä on sarjan aloitusosa, siinä tutustutaan Ballardin henkilöhistoriaan suht perusteellisesti. Rikosten teon aika-akseli on lyhyt, toimintaa ja jännitystä piisaa, mutta rikokset eivät lopulta ole raaimmasta päästä. Poliisien keskinäiset kahnaukset ja valtasuhteet nousevat jopa tärkeämmäksi teemaksi kuin uhrien selviytyminen.

Positiivista teoksessa oli se, että ainakaan se ei kuvannut kaupungin pintaliitäjien, julkkisten tai julkkisteollisuudesta rikastuneiden elämää, vaan aivan tavallisia kaupunkilaisia, joista vain harvoilla oli unelmatehdas käynnissä omassa päässään. Pornobisneksissäkään ei ollut paljon glamouria, vaikka yksi sivuhenkilö elätti itseään niin ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana kuin satunnaisena näyttelijän sijaisena. Kaupungin valtavaan kodittomuusongelmaan viitattiin monessa kohtaan, kuten myös varattomien heikkoon terveydenhuoltoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s