Uzupis – matka mielenrauhan valtakuntaan

20180617_133613 (1)Vilnan romanttista antia ovat upeat joenrannan maisemat, ja hengailupaikat veden äärellä. Neris-joki alkaa Valko-Venäjältä ja virtaa Vilnan läpi Kaunasiin saakka, jossa se yhtyy Neman-jokeen. Pienempi kaupunkia halkova joki on Vilnia, jonka rannalla sijaitsee Uzupis, alue, jonka nimi kirjaimellisesti tarkoittaa ”toispuolella jokkee”.

20180617_154148Uzupis oli aikanaan varsinkin juutalaisten suosima asuinalue, mutta heidän lähdettyä kuolemanleireille alue rapistui entisestään. Se tunnettiin varsinkin punaisten lyhtyjen alueena, ja monet kodittomat ovat löytäneet väliaikaismajoitusta sen hylkytaloista. 1990-luvulla alue nousi nuorten taiteilijoiden suosioon, ja siitä tuli talonvaltauskohde. Vuonna 1997 Uzupis julistautui omaksi ”valtiokseen” ja kirjoitti itsenäisyysjulistuksen. Paikalla on myös oma valuutta ja oma postileima. Paikkaa voisi verrata vaikka Kööpenhaminan Christianiaan, tosin tänä armon vuonna 2018 se vaikutti huomattavasti siistimmältä ja rauhallisemmalta kuin se Christiania, johon olen joskus tutustunut. Varsinkaan huumeongelmat eivät olleet siellä suuresti näkyvissä.

Hengailin Uzupisissä kahtena päivänä, niin ihastunut olin paikan henkeen. Paikka luultavasti saa tuloja pääasiallisesti turismista, mutta varsinaiset asunnot ovat vähän syrjässä turistien suosimista reiteistä. Suurin osa taideteoksista on ulkotiloissa, ripoteltuna joen rannan ekologiseen galleriatilaan. En tiedä, kuuluivatko vanhat flyygelit paikan vakiokalustoon, mutta ainakin tänä vuonna ne olivat keskeinen osa näyttelyä. Epävireisiä soittimia sai vapaasti käydä kokeilemassa, ja pimputus loi hieman surrealistista äänimaisemaa luonnontilaan.

Uzupisin pubi oli kunnollinen perinneravintola, jonka listalla oli enimmäkseen liettualaista ruokaa. Pubin sisätila oli hurmaava, mutta 30 asteen helteessä se ei kiinnostanut monia. Ensimmäisenä päivänä istuin hetken sisällä katsomassa jalkapalloa saksalaisten turistipoikien kanssa; toisena päivänä ruokailimme sen terassilla. Kyseessä on varmasti yksi Vilnan suosituimmista terasseista, jossa väki viihtyi pitkään. Ruoan saamisessa kesti myös pieni ikuisuus, mutta kerrankin odotus tuntui sen arvoiselta.

20180616_150436Uzupisin lehmusten ja vaahteroiden kukinta levitti ilmaan aivan uskomatonta raikkautta, jonka olisin halunnut purkittaa. Varsinkin Tiibetinaukio oli maaginen paikka, sillä sinne oli improvisoitu pagoda vanhaan huvimajaan. Tiibetin viirit roikkuivat puissa, ja keskellä aukiota oli myös pyhäkön mallinen pikku kirjastopömpeli, jossa kierrätettiin lukemistoja. Tämän tyyppisiä ilmaisia kirjastoja oli Vilnan kaupunkikuvassa muuallakin. Niissä tosin oli enimmäkseen tarjolla neuvostoaikaisia teoksia ja uskonnollista propagandaa.

Uzupis oli tämän minibussirailini ehdottomasti idyllisin kohde, jolla oli paljon annettavaa kaikille aisteille. Hipsteriys voi toki ärsyttääkin, enkä tiedä kävisinkö paikan päällä usein, jos asuisin Vilnassa. Ylipäänsä Vilnan vanhassa kaupungissa ilahdutti tyypillisten länsimaisten ketjuravintoloiden ja muiden ylikansallisten yritysten puute. Jopa Tallinnan vanhakaupunki tuntui sieltä katsottuna kliseisen kaupalliselta.

20180617_154748 (1)Samalla voisi kysyä, onko Vilnan keskusta hieman keinotekoinen todellisuus. Siis onhan se paikoitellen ihanan rosoinen, mutta varsinkin pääkaduilla näytti olevan lähinnä turisteja ja uusrikkaita miellyttäviä ravintoloita ja kauppoja. Uzupiksestä taas pystyy nauttimaan myös kokonaan ilman rahaa. Vilnasta poistuessa näin bussin ikkunasta arkisempaa todellisuutta, eli lähiöiden valtavat ostarit, joissa tavallinen kansa varmasti viettää enemmän aikaa kuin keskustassa. En siis nähnyt Vilnan keskustassa yhtään ostoskeskusta enkä tavarataloa, ja ruokakauppojakin oli vaikea löytää.

Kaupoista ehdottomasti ihanin tuttavuus Vilnan keskustassa oli lähikauppaketju Aibé, jonka ikkunoissa oli vanhan ajan kyläkaupan charmia. Niitä putiikkeja en aluksi mieltänyt lainkaan ruokakaupoiksi, niin hyvin ne maastoutuivat kaupunkikuvaan. Hintataso niissä ei lopulta poikennut paljoa isoista marketeista, ja parasta oli, että niistä pääsi nopeasti ulos. Hotellin läheinen IKI-market oli tuskastuttavan hidas mesta, jossa ostoksia maksettiin kaksisenttisillä ja hedelmiä punnittiin kassalla pidemmän kaavan mukaan. Aibéssa oli yllättävän hyvä valikoima, vaikka niiden tilat eivät olleet paljon R-kioskia suuremmat.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s