Vilnan kirjallisuuskadulla

20180616_144349Tämän kesän matkajokerikseni valikoitui iki-ihana Berliini, jonne matkustin edestakaisin bussilla Baltian halki. Alun perin olin aikeissa matkustaa jonnekin Liettuaan tai Latviaan, mutta koska bussiyhtiö Ecolines tarjosi melkein yhtä edullista lippua Berliiniin kuin Vilnaan, tartuin syöttiin suht kevytmielisesti ja nopealla varoituksella. Kesän saldo on ainakin uusien maiden suhteen hyvä: olen nyt käynyt ensimmäistä kertaa Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Tosin pidemmän pysähdyksen (3 päivää) teimme vain Vilnassa, ja se oli paluumatkalla ehdottoman tarpeellinen.

Vilnasta en ehtinyt ottaa selvää paljoa etukäteen. Jotain kaupungista tiesin siellä kauan asuneen ystäväni hersyvien juttujen kautta. Minua kiinnosti kaupungissa eniten juutalaisuuden historia, mutta lauantaina, jolloin olin aiheesta kertoviin museoihin menossa, kaikki museot olivatkin kiinni. Vietin eniten aikaa vanhassa kaupungissa loiteroiden, ja Uzupisin jännittävässä kaupunginosassa.

20180616_144609Keskellä Vilnan vanhaakaupunkia on Literatu Gatve, kirjallisuuskatu, jonka paikalliset taiteilijat saivat aikaan vuonna 2008. Katua on kutsuttu kirjallisuuskaduksi, koska puolalainen runoilija Adam Mickiewicz (1798-1855) asui siellä 1800-luvun alkupuolella nuorena yliopisto-opiskelijana. Kadun talojen seiniin ja muuriin on kiinnitetty mitä mielikuvituksellisempia laattoja eri kirjailijoiden muistoksi. Enimmäkseen laatat oli liettualaisten ja puolalaisten kirjailijoiden muistoksi, mutta mukaan mahtui myös joitain maailmankirjallisuuden tähtiä.

20180616_144657Tällä reissulla en valitettavasti tullut hullua hurskaammaksi liettualaisesta kirjallisuudesta, mutta Kirjallisuuskadulla käynti oli hyvä johdanto aiheeseen. Yritin löytää tieni Vilnassa kunnolliseen kirjakauppaan, jossa myytäisiin myös englanninkielistä kirjallisuutta (joitain tuoreita liettualaisia teoksia on käännetty, tein lyhyen listan näistä teoksista), mutta valitettavasti tarjonta oli heikkoa. Olin hieman hämmentynyt tästä puutteesta, koska havaintojeni mukaan kaupungissa oli ainakin nyt kesän alussa jopa enemmän turismia kuin Virossa. Enkä ole Virossa koskaan käynyt kirjakaupassa, jossa ei olisi ollut tarjolla englanninkielisiä kirjoja.

Minua kiinnostavat mm. seuraavat teokset:

Ruta Sepetys 2011. Between Shades of Gray. (Nuorten aikuisten romaani Stalinin karkotuksista Siperiaan)

Ricardas Gavelis 1989. Vilnius Poker. (Satiirinen poliittinen romaani kylmän sodan ajasta)

Wendell Mayo 1999. In Lithuanian Wood. (Amerikkalaisen kirjailijan romaani post-kommunistisesta ajasta)

Andrius Tapinas 2013. Hour of the Wolf (Steampunk-henkinen nuorten aikuisten romaani 1900-luvun alusta)

20180616_144711Kiinnostavaa oli myös lukea liettualaisen kirjallisuuden historiasta, sillä tsaarin vallan aikana latinalaiset kirjaimet olivat kielletty Liettuassa. Maahan salakuljetettiin paljon kirjoja muista Euroopan maista, mutta vain kyrillisin kirjaimin painettuja kirjoja voitiin myydä virallisesti. Kielto kumottiin vasta vuonna 1904, minkä jälkeen liettualaiset kirjailijat pystyivät ilmaisemaan itseään vapaammin omalla äidinkielellään. Tämän jälkeen kirjojen asema on ollut paikallisessa kulttuurissa miltei pyhä.

Ymmärrän siis hyvin liettualaisten halun jatkaa lukemista äidinkielellään, mutta voisivat he hieman paremmin markkinoida kirjallisuuttaan myös kieltä taitamattomille. Tähän verrattuna esimerkiksi suomalaista nykykirjallisuutta on käännetty todella paljon eri kielille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s