Maailmanlopun kodikkuudesta

hamidTeos: Mohsin Hamid: Exit West (Otava, 2018)

Käännös: Juhani Lindholm

Mistä sain: E-kirjastosta

 

Mohsin Hamid on kirjailija, jonka esikoisromaaniin Moth Smoke (2000) tutustuin jo ennen Pakistaniin matkustamista ja ennen kuin hänestä tuli maailmankuulu. Olen seurannut Hamidin kirjailijauraa nyt 18 vuotta, ja arvostanut varsinkin sitä, että teosten välillä on ollut miettimisaikaa. Toiselta ammatiltaan Hamid on brändikonsultti, mitä ikinä tuo nimike pitääkään sisällään. Olen lukenut Hamidin neljästä romaanista kolme, joista toinen, The Reluctant Fundamentalist (2007), on ehdoton suosikkini.

Hamidin uusi teos Exit West on dramaattinen ja maagis-realistinen kertomus nuorista rakastavaisista, Saeedista ja  Nadiasta, jotka asuvat ”pahassa paikassa” sotatantereella Lähi-Idässä. Ehkä Syyriassa tai Irakissa, maan nimeä ei mainita. He ovat nuoria ammattilaisia, citysinkkuja, jotka harrastavat musiikkia ja pilvenpolttoa. Nadia asuu yhteiskunnan normien vastaisesti yksin vuokraamassaan asunnossa ja Saeed asuu vielä vanhempiensa luona. Sotatilan keskellä nuorten suhde kehittyy kiihkeämmissä ja vaarallisemmissa oloissa kuin normaalisti, ja Saeed vierailee Nadian luona öisin kaapuun pukeutuneena.

Hamid on selkeästi halunnut kertoa mahdollisimman kattavan, mutta myös rajoja rikkovan tarinan, jossa politiikka ja uskonto limittyvät toisiinsa. Kirjassa kuvataan ISIS:in aikaansaamat kauheudet ja sekasorto, ihmissalakuljettajien ehdot, pako Mykenen saarelle ja uusi poikkeustila leiriolosuhteissa. Ruumiillisuus on kerronnan keskiössä, ja Saeedin ja Nadian läheisyys on sitä luokkaa, että se lopulta tuhoaa heidän parisuhteensa. En ole koskaan ajatellut pakolaisuutta tuosta näkökulmasta, niitä tekijöitä, jotka voivat saada kaksi ääriolosuhteista selviytynyttä lopulta hylkimään toisiaan. Rakkaustarinana teos oli siis omaperäinen, ja uusia ajatuksia herättävä.

Hamid onnistuu tiivistämään 133 sivuun valtavasti tavaraa. Hänen kielensä on suht koukeroista, ja hän kirjoittaa pitkiä lauseita. En pystynyt lukemaan tätä yhdeltä istumalta, mikä myös kertonee laadusta. Aika-akseli teoksessa on reilu vuosi, mutta rakastavaiset näkevät toisensa vielä vanhoina.

Exit West ei ehkä ole maailman omaperäisin nimi kirjalle, joka kertoo Lähi-Idän pakolaisuudesta. Hamid itse ei ole pakolaistaustainen, mutta on ilmeisesti viime aikoina asunut Kreikan saaristossa, ja todennäköisesti tavannut monia turvapaikanhakijoita siellä. Nadian ja Saeedin hahmoissa hyvää ja uskottavaa oli heidän kykynsä seurata globaalia aikaa, ja myös kyky tutustua muihin kansallisuuksiin oman etnisen ja uskonnollisen ghetton ulkopuolella.

Kirjan maagis-realistisesta oviteemasta voi lukija olla montaa mieltä. Teos notkahtaa jo vähän skifin puolelle, mutta en ollut itse täysin vakuuttunut tuosta ratkaisusta. Lontooseen sijoittuvat skenariot tuntuivat vähän liiankin todennäköisiltä, mutta varsinkin kaksikon siirtymä Kaliforniaan tuntui päälle liimatulta ja ohuelta. Nadia jatkaa hunnuttautumista myös Amerikassa, vaikka ei muuten osoita uskonnollisuuden rippeitäkään käytöksessään ja tavoissaan.

Myös irralliset henkilöhahmot, jotka heräävät Sydneyssä, Tokiossa tai Amsterdamissa, tuntuivat teoksen juonen kannalta täysin turhilta. Näin tiiviissä tarinassa siis oli uskomaton määrä rönsyjä, mikä saattaa kertoa urdunkielisestä ajattelusta ja ei-länsimaisesta tarinankerronnan tavasta, mene ja tiedä.

Teos kosketti minua, mutta ihmetytti myös suuresti. Uskoisin, että se saa enemmän lukijoita Amerikan markkinoilla kuin Euroopassa, koska meillä täällä kuvattava ilmiö on keskellämme, fyysisesti lähempänä. Toisaalta teos voi myös lohduttaa vastaavan pakomatkan tehneitä. Uskoisin, että teos puhuttelee paremmin nuorempaa kuin vanhempaa lukijakuntaa, ja että se antaa välineitä pakolaisuuden ilmiön asettamiseen omalle iholle.

Mohsin Hamid on kirjailija, joka luultavasti hioo helmiään hitaasti ja hartaasti. Aivan kakkosteoksen aikaansaamaa haltioitumista en Exit Westin kautta saavuttanut, mutta kiinnostus siihen kolmanteen, vielä lukemattomaan teokseen (How to Get Filthy Rich in Rising Asia) alkoi nyt nousta. Tyypin esikoisromaani kertoo heroiiniaddiktiosta Lahoren kaupungissa, ja on jäänyt myös mieleeni järisyttävänä. Kiinnostaisi nähdä, kuinka Hamid käyttää ekonomistin taitojaan kirjailijana – koska näissä muissa kirjoissa rahalla ei ole kovinkaan suurta roolia.

Huomasin myös, että Exit West on ollut Barack Obaman lukulistalla. Aika siistiä. Voisiko jo tuon perusteella suositella?

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Maailmanlopun kodikkuudesta

  1. Minulle ihan vieras kirja sekä kirjailija, mutta kuulostaa todella mielenkiintoiselta! En ole ihan vastaavista lähtökohdista alkavaa rakkaustarinaa lukenutkaan. Aika paljon tässä tuntuu olevan eri elementtejä sivumäärään nähden.

    • Juu, aasialainen tilaihme tämä teos! Kiva, jos saan blogin kautta joskus suositeltua kirjoja, joista moni ei ole kuullut. Pakistanilaisia kirjailijoita on tällä hetkellä ”pinnalla” kaksi, Hamid ja Kamila Shamsie. Aika vähän lähes 200 miljoonan asukkaan maasta. Tai siis toki muitakin on, ja englanniksi käännettynä, mutta näiden tyyppien kirjoihin törmään Suomessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s