Naisneuvoston sielunmessu

tsizovaMinulla on ollut jo vuosia haasteena ottaa selvää edes vähän venäläisestä nykykirjallisuudesta. Lista lukemistani teoksista on kuitenkin vaatimaton, ja joku teos on jäänyt myös kesken ehkä huonon käännöksen tai kulttuurisen muurin vuoksi. Jelena Tsizovan Naisten aika-teosta ei ainakaan voi moittia huonosta suomennoksesta, sillä Kirsti Era on todella pyrkinyt olemaan uskollinen teoksen naisten käyttämälle hieman karkealle puhekielelle. Suomennos on kielellisesti herkullinen, mutta on varmasti ollut myös todella haasteellinen käännettävä.

Naisten aika nimenä muistuttaa minua, yliopistoplanttua, feministisestä teoriasta ja poststrukturalismista, koska eräs suurimmista nuoruuden idoleistani, Julia Kristeva, kirjoitti aikanaan samannimisen esseen. Tsizovalla ja Kristevalla ei ole tyylillisesti mitään yhteistä, ja vaikka tämä teos kertoo väkevästi naisten oikeuksista (ja myös niiden puutteesta), se ei kikkaile feministis-filosofisilla ajatuksilla lainkaan. En usko, että Tsizova on tietoisesti lainannut Kristevaa, vaan nimi on muuten vain osuva kirjalle, joka käsittelee matriarkaattia kommunalkassa.

Teos kertoo nuoresta Sofiasta, joka myös Suzannana tunnetaan. Koska Suzanna on kuitenkin hänen mummojensa mukaan langenneen naisen nimi, hänet kastetaan varmuuden vuoksi Sofiaksi. Mummoja Sofialla on kolme, Ariadne, Glikoria ja Jevdekia, eikä kukaan heistä ole tälle biologista sukua. Tytön äiti Antonina on nuori yksinhuoltaja, joka päättää jättää lapsensa mummojen hoitoon käydessään tehdastyössä, koska pelkää tyttären tulevan yhteiskunnan huostaanotetuksi, jos tämä laitetaan tarhaan. Tyttären kehityksessä on viive: hän ei vielä kuusivuotiaanakaan puhu, vaikka muuten osoittaa olevansa älyllisesti kyvykäs.

Teos sijoittuu 1960-luvun alkuun, jolloin Neuvostoliitossa päästiin jonkunlaisen kuluttamisen makuun, ja suurinta huutoa on television jonottaminen. Antonina saa aistillista tyydytystä viskoosikankaista, ja kommunalkassa aletaan jo haaveilla pyykkikoneesta. Ruoka on edelleen kortilla, ja sitä jonotetaan tehtaalla vapaapäivinä. Mummot ruokkivat Sofiaa venäläisestä ruoasta tyypillisimmillä herkuilla, kuten tattaripuurolla, blineillä, kaalipiirailla ja suolakurkkukeitolla.

Kun Sofian äiti sairastuu vakavasti, alkaa neuvottelu tytön tulevaisuudesta. Mummot pelkäävät menettävänsä hoidokkinsa, josta on tullut heille elämän keskipiste. Ilmeisesti omia lapsenlapsia heillä ei ole, eikä ainakaan kreivin ja juutalaisen lääkärin kanssa kanssa muhinoinut Ariadne ole ollut koskaan naimisissa. Naisten sulhasia on kadonnut maanpakoon tai leireille, ja he itsekin tuntuvat jääneen osittain elämään tsaarinaikaiseen todellisuuteen. Eri aikatasojen läsnäolo on teoksessa hauskinta, sillä nämä kouluja vähän käyneet mummot muistelevat myös vuoden 1825 dekabristikapinaa. Sivistys ja sivistymättömyys kulkevat tarinassa limittäin.

Teos on hyvin fyysinen, intiimi ja aistillinen, mutta ei kaupallis-eroottisessa mielessä. Hurjimmat jutut liittyvät raskauden ehkäisyyn, ja Sofian äitiä jaksetaan muistuttaa aspiriinin ja etikan tärkeydestä ehkäisykeinona. Abortti on jo maassa laillinen, mutta siitä huolimatta yksinhuoltajia on paljon, ja jotkut heistä onnistuvat saamaan lapsen useamman hulttiomiehen kanssa.

Kirja ei ole rakenteellisesti tai kielellisesti helppolukuisin. Yli puolet tekstistä on pelkkää dialogia, ja sekin tajunnanvirtaista puhekieltä. Juonta joutuu pitkälti arvaamaan rivien välistä. Ymmärsin juonesta perusasiat, mutta en kokenut ymmärtäväni kaikkia käänteitä. Luultavasti ymmärrystäni rajoittaa kulttuuriero, eli kertomisen tapa on suurempi ongelmani kuin historiallinen sisältö. Lukijan täytyy tuntea Neuvostoliiton historiaa hyvin, jotta teos voi hänelle kunnolla aueta. Varsinkin sellaisille lukijoille, jotka eivät ole edes syntyneet Neuvostoliiton olemassaolon aikana, teos voi olla hyvin haasteellinen.

Ilmapiiri kirjassa on lämmin, ja siinä todella avataan neuvostoaikaista kansankulttuuria. Sosialismi ei kuitenkaan edisty kohti paratiisinomaista kommunismia sillä tahdilla kuin siihen uskovat haluaisivat. Ihmisillä alkaa olla mahdollisuuksia valita unkarilaisten ja tsekkiläisten kenkien välillä, mutta asumisesta päättävät byrokraatit. Sofia onnistuu asumaan babushkojen kanssa aikuiseen ikään saakka, mutta jossain vaiheessa hänet pakotetaan siirtymään taidekoulun asuntolaan.

Kirja kuuluu Into-kustantamon Parasta venäläistä nykykirjallisuutta- sarjaan, ja onnittelen heitä hienosta projektista. Olen myös merkannut kalenteriini Tsizovan tulevan Suomen-vierailun, eli hän tulee pidemmälle kiertueelle Suomen kirjastoihin ja kirjakauppoihin loka-marraskuun vaihteessa. Tampereella Tsizova vierailee Metso-kirjastossa 8.11. klo 18:00.

Tsizova on kirjailija, jonka muusta tuotannosta olen tämän ensi kosketuksen jälkeen kiinnostunut, mutta joudun lukemaan Naisten ajan uudelleen, mikäli aion sitä syvemmin ymmärtää. Ehkä kirjailijan tapaaminen ja Suomi-Venäjä-seuran tuottama mahdollinen taustoitus voisi auttaa tässä pulmassa.

 

11 kommenttia artikkeliin ”Naisneuvoston sielunmessu

  1. Minulla ei ole mitään käsitystä venäläisestä nykykirjallisuudesta, muutenkin osaan nimietä ehkä viisi venäläistä kirjailijaa (Tolstoi, Dostojevski, Sturgatskin veljekset, Lukjanenko). Tämä voisi olla ihan kiinnosta teos tutustua.

  2. Kiitos tästä mielenkiintoisesta kirjan esittelystä. Minulle nykyvenäläinen kirjallisuus on melko vierasta, varmaan kannattaisi tutustua ainakin joihinkin kirjailijoihin. Voisin vaikka aloittaa tästä Tsizovanista. – Kiva oli löytää blogisi, luulen etten ole täällä ennen käynytkään.

  3. Minullekin Venäjän nykykirjallisuus on täysin kartoittamatonta maastoa. Tämä kuulostaa sinänsä mielenkiintoiselta, mutta veikkaan keskittymiskyvyn puutteen tekevän todennäköisesti tepposet tämäntyyppistä lukiessa… Ehkä sitten joskus, kun on aikaa ja leppoisampi olotila.

  4. Luin erityisesti nuorempana (parikymppisenä) venäläistä kirjallisuutta, mutta silloin lähinnä klassikoita. Niiden parissa viihdyin kovin, mutta sittemmin koko maa on jäänyt lukemistojeni osalta melko lailla paitsioon. Tämä kirja voisi periaatteessa kiinnostaa, mutta en toisaalta yleensä innostu suuresta määrästä tajunnanvirtaisuutta. Toki senkin riippuu siitä, millainen tajunnanvirta on kyseessä.

  5. Olen samoissa mietteissä muiden kanssa, kun pohdin, mitä tiedän venäläisestä kirjallisuudesta. Taitaa olla niin, että en ole ehkä lukenut yhtään venäläistä kirjaa. Mistä kannattaisi aloittaa?

  6. Samoilla linjoilla, tietämykseni venäläisestä nykykirjallisuudesta on muutaman nimen varassa. Klassikoitakin olen lukenut vain muutamia. Tämän Inton sarjan voisin kyllä tsekata, vaikuttaa kiinnostavalta. Tämä Naisten aika ei kuitenkaan varmaan olisi se, mistä minun kannattaisi aloittaa, sillä Neuvostoliitto-tietämykseni on paljolti muutaman romaanin varassa perusfaktojen lisäksi. Mahtavaa kuitenkin, että näitä suomennetaan!

  7. Teos vaikuttaa kirjoituksesi perusteella kiinnostavalta, mutta tunnen Neuvostoliiton historiaa rajallisesti eikä koko valtiota ollut enää olemassa, kun synnyin. En siis usko tarttuvani tähän kirjaan pitkään aikaan. Lukisin kyllä mielelläni lisää venäläistä kirjallisuutta, olen tähän mennessä lukenut vain Rikoksen ja rangaistuksen.

  8. Tämä herätti mielenkiintoni. Nykyvenäläistä kirjallisuutta ei tosiaan tule juurikaan luettua. Voisin hyvin kuvitella kokeilevani tätä kirjaa, monellakin tasolla kiinnostavan tuntuinen teos.

  9. Eipä meillä Neuvostoliiton aikaan pitkään aikuisuuttakin eläneillä taida olla kovin hyviä tietoja elämästä silloin ja siellä. Kiinnostava kirja siis!

    Tsizova näkyy tulevan Helsingin kirjamessuille, pitääpä mennä kuuntelemaan.

    Minna /Kirsin Book Club

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s