Pala afrikkalaista kakkupilatesta

Teos: Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille (Otava, 2016)

Suomennos: Outi Järvinen

Mma Ramotswe-dekkarit ovat kuin paluu lapsuuteni Pupu Tupuna-kirjasarjaan: aina on viiihtyisää, maailma ei kaadu lukemisen aikana, mutta siitä ei myöskään oikein kehtaisi raportoida ulkomaailmalle. Kirjoissa on tuttu, turvallinen ja positiivinen fiilis, rikokset ovat lähes mitättömiä, eikä poliisiakaan yleensä vaadita paikalle, koska Precious ja Grace hoitavat maan lainvalvonnan kahden naisen tiiminä. 

Tässä teoksessa nuorempi kumppani Grace on kiinnostunut laajentamaan bisneksiään ravintola-alalle, koska osa-aikainen työ Preciousin nuorempana kumppanina ei tuo perheelle tarpeeksi leipää. Bisnesidea kahvilasta komeille miehille on kypsymässä, mutta lähipiirissä epäillään, riittääkö se houkuttelemaan tarpeeksi nuoria, muotitietoisia asiakkaita. Asiat mutkistuvat, kun ravintolaan palkataan Thomas-niminen kokki, joka ei suostu kertomaan pomolleen sukunimeään. Grace silti luottaa kokin ammattitaitoon ja myös kykyyn palkata itselleen sopivan henkilökunnan. Yrityksen bisnesidean kehittäminen ja vireillä oleva ruokalista herättivät kunnon naurut. 

Kakkupilates liittyy päähenkilön maailmankuvaan, eli hän ei ymmärrä kuntoilun uusimpia hömpötyksiä. Aviomies saadaan taipumaan mitä erikoisimpiin asentoihin, jos häntä lahjoo säännöllisesti itse leipomillaan kakkupaloilla. Jossain vaiheessa hän jopa korjaa kaikki lupaamansa paikat talossa – ainakin, jos harjoittaa toiveajattelua. 

Rikososastolla teoksessa selvitetään muistinsa menettäneen, identiteettiä vailla olevan intialaisen rouvashenkilön keissiä. Muutenkin intialaisen vähemmistön asema nousee yhdeksi teemaksi; heitähän perinteisesti on asunut eteläisen Afrikan maissa erityisesti yrittäjinä yli sadan vuoden ajan. Tähän liittyvää juonta en paljasta enempää, mutta siihen kytkeytyy laillisia kysymyksiä naisten oikeudesta koskemattomuuteen, turvakotien toimintaa ja myös maahanmuuttopolitiikkaa. 

Olen lukenut näitä kirjoja ehkä neljä viidestätoista, mutta en aiemmista lukemista muista paljoa muuta kuin letkeän fiiliksen ja Mma Ramotswen yksityiselämän koukerot. Läheinen orpokoti on kirjasarjassa edelleen yksi kulmakivi, ja sarja edelleen kertoo köyhän, mutta suht turvallisen maan arjen haasteista. Ulkona syöminen ei ole kaikkien etuoikeus, ja nuorten työllistyminen on koko yhteisön suuri huolenaihe. Kirjassa etsivätoimiston naiset palkkaavat kolmanneksi työntekijäksi laiskanpulskean Charlien, joka sai potkut Mma Ramotswen miehen autokorjaamosta. 

Luin tänä vuonna yhden McCall Smithin teoksen, joka ei ollut dekkari eikä sijoittunut Botswanaan, ja innostuin siitä vähän enemmän kuin näistä helpoista tunnelmapaloista. Se oli novellikokoelma, joka pohjautui tuntemattomien ihmisten vanhoihin valokuviin. Luen McCall Smithiä muistutuksena siitä, että luova kirjoittaminen voisi olla myös helppoa ja rentouttavaa, jos löytäisi sellaisen ”taskun”, jossa maailman suuret murheet eivät päähenkilöitä paina. Mutta tuo ei ole elämänasenteeni, vaan pidän enemmän maailmantuskasta, synkistelystä ja suurista haasteista. 

Parasta Mma Ramotswe-kirjoissa on, että ne tarjoavat täydellistä rentoutumista. Nopea lukija voi myös selättää yhden sarjan osan parissa tunnissa. Muistaakseni sarjan pari ensimmäistä osaa olivat hieman pidempiä ja haasteellisempia, mutta myöhemmissä osissa on paljon vanhan kertausta. En tiedä, onko tuotteliaalla McCall Smithillä ollut koskaan aikeita lopettaa sarjaa; ainakaan tämä teos ei tuntunut päätösosalta.  

Aloitan tällä postauksella erittäin pitkäkestoisen maahaasteen, jonka tarkoituksena on lukea yksi fiktiivinen teos kustakin maailman maasta. Mukaan ei saa liittää aiemmin luettuja teoksia (joita minulla kyllä riittäisi), tai ainakaan aiemmin blogissa käsiteltyjä. Kirjailija voi omien sääntöjeni mukaan olla myös muun maan kansalainen, kunhan kirja sijoittuu siihen maahan. 

Eli 1/196. Botswana. (Olen muuten lukenut myös yhden syntyperäisen botswanalaisen kirjoittaman dekkarin, mutta se ei nyt kelpaa tähän pirtaan. Afrikan maiden kirjallisuuksien suhteen koen olevani aika pro, kun taas monen Itä-Euroopan maan kanssa tulee olemaan vaikeuksia.)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s