On taas aika tutkiskella kulunutta vuotta, ja sen tähtihetkiä kirjojen saralla. Lukuvuoteni on ollut vilkas, koska muuta elämää ei vaikean taloustilanteen vuoksi ole pahemmin ollut. Lukemiseni on pitkälti keskittynyt kirjaston e-kirjoihin, eli monet marginaalisemmat uutuudet ovat valitettavasti jääneet huomioni ulkopuolelle. Tänä vuonna myös löytökorien aarteita on vähemmän kuin aiempina vuosina.
Lukemistoihini kuuluu entistä enemmän historiallisia romaaneja, varsinkin toiseen maailmansotaan ja 1900-luvun alkuun liittyviä. Suomen kansalaissota-teeman suhteen vedin kunnon överit, eikä sitten yksikään noista lukemistani ”juhlateoksista” tehnyt järisyttävää vaikutusta.
Mielivaltaisena diktaattorina saan valita joka kategoriasta viisi suosikkia, jotka eivät ole listallani suosituimmuusjärjestyksessä. Nuortenkirjojen ja tietokirjojen suhteen jouduin jopa pinnistelemään, jotta löysin tarvittavat viisi kirjaa. Tietokirjoja luen enemmän kuin nuortenkirjoja, mutta en aina kovin keskittyneesti. Aika usein tietokirjat jäävät kesken, jolloin en myöskään kirjoita niistä blogitekstiä. Entisenä tutkijana suhtaudun tietokirjoihin taloudellisesti, eli tietokirjan on oltava huikean hyvä, jotta jaksan lukea sen kannesta kanteen. Tietokirjoihin luettaneen toki myös elämäkerrat ja omaelämäkerrat, joita jaksan hieman paremmin kuin vaikka historiallisia teoksia.
Kotimainen kirjallisuus
Olli Jalonen: Taivaanpallo, Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, Max Manner: Kadotettujen kahvila, Marko Annala: Paasto, Katja Lahti: Lasitehdas
Maailmankirjallisuus
Oyabami Olewumi: Älä mene pois, Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja (luin molemmat osat, olivat tasavahvoja, mutta äänestän nyt ykköstä), Audrey Magee: Sopimus, Anne Swärd: Vera, Christopher Isherwood: Goodbye Berlin
Dekkarit
Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja, Camilla Grebe: Lemmikki, Melba Escobar: Kauneussalonki, Tuire Malmstedt: Pimeä jää, Mattias Edwardsson: Aivan tavallinen perhe
Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten teokset
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija/Väki, Nina LaCour: Välimatkoja, Anu Holopainen: Sydänhengitystä, Riina Mattila: Järistyksiä, Katri Soikkeli: Pahat ketut (tämän genremäärittelystä en tosin ollut varma)
Tietokirjat ja oma/elämäkerrat
Benedict Zilliacus: Kertomus kadonneesta saaresta, Aminatta Forna: The Devil that Danced on Water, Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, Teemu Luukka: New Yorkin uhmatar, Sherin Khankan: Nainen on islamin tulevaisuus
Ja lopuksi tärkein osasto, eli kesken jääneet:
Miki Liukkonen O, Karl Ove Knausgård: Poissa päiväjärjestyksestä, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia Kent, Piia Leino: Taivas, Pauliina Rauhala: Synninkantajat.
Kesken jääneistä ei yksikään kirja ollut huono, eli saatan antaa niille uuden mahdollisuuden ensi vuonna. Muutaman huonon teoksen olen saattanut loppuun tänä vuonna, mutta kaikesta tästä ei näy jälkeä blogissa. Täysin tyrmäävien arvioiden kirjoittaminen tuntuu ajan haaskaukselta, eli kirjoitan kunnon kritiikkiä vain silloin, kun se tuntuu aiheelliselta kirjan ulkoisista syistä. Varsinkin huonoista dekkareista raportointi tuntuu turhalta, koska en itsekään sellaisia raportteja lue.
Anun ihmeelliset matkat 