Iranilainen hyllynlämmitin

Teos: Iraj Pezeshkzad: My Uncle Napoleon (The Modern Library, New York)

Käännös farsista englanniksi: Dick Davis

Aika lähteä matkalle 70-luvun Iraniin, aikaan ennen islamilaista vallankumousta. Iraj Pezeshkzadin My Uncle Napoleon on lämmitellyt hyllyäni nyt 13 vuotta, ja seurannut minua ainakin kolmessa muutossa, uskollisesti ja jämäkästi. Olen marginaalien muistiinpanojen mukaan aloitellut kirjan lukemista vuonna 2006, mutta lukeminen on jäänyt kahteen pitkähköön esipuheeseen. En yleensä ole suuri esipuheiden fani, varsinkaan, jos niissä käydään läpi faktuaalista historiaa. Minusta kaikki romaanien ”selitykset” kuuluvat ehdottomasti kirjan loppuun, ja silloinkaan niitä ei välttämättä tarvitse lukea.

Tämä romaani on ollut suosittua populaarikirjallisuutta Iranin länsisuuntautuneessa monarkiassa tuolloin, ja siitä on tehty TV-sarja. Kirja kiellettiin islamilaisen vallankumouksen aikana satojen ja tuhansien muiden teosten mukana, joissa oli mitään länsimaiseen korruptioon viittaavaa. Iranilaiset pakolaiset ovat lukeneet sitä nostalgisesti eri puolilla maailmaa, ja englanninnos näyttää myös olleen suosittu muidenkin kuin toisen tai kolmannen polven emigranttien parissa.

Kirjassa 13-vuotias varakkaan perheen nimetön poika rakastuu serkkuunsa Layliin, jonka isä on suvun patriarkka, despootti ja pelle. Myöskään enolla ei ole nimeä, vaan hän on Dear Uncle, tai miehen selän takana Napoleon. Enon elämän kohokohtiin kuuluvat kaksi taistelua brittien vastaisessa sodassa, ja hänellä on vainoharhoja kaikkea brittiläistä kohtaan. Hänellä on uskollinen palvelija Mash Qasem, joka on ollut sotamiehenä samoissa joukoissa isäntänsä kanssa, ja monessa suhteessa isännän ja palvelijan suhde on läheisempi kuin isännän suhde muuhun sukuun. Mash Qasem on kuitenkin ainoa, joka voi auttaa kertojaa Laylin sydämen valloittamisessa.

Kirjassa ryypätään reippaasti ja puhutaan seksistä välillä avoimesti, välillä eufemismein. Napoleonia herkullisempi hahmo on playboy-eno Asadollah, jonka mielessä on enimmäkseen ”matka San Franciscoon”. Tällä eufemismillä hän tarkoittaa seksiä, ja hänen roolinsa on keskeinen, kun korttelissa käydään turpakäräjiä naapuruston uskottomuusdraamoista. Meininki keski-ikäisten setien ja tätien on välillä lasten silmiin sopimatonta, ja varsinkin miesten elinten leikkaamisella fantasioidaan mehevästi.

Kirjassa eletään 1940-lukua keski- ja yläluokkaisessa Teheranissa. Kertojan suku asuu samassa pihapiirissä, jossa on kodit seitsemälle sisarelle ja veljelle. Yhteinen puutarha yhdistää serkkuja, vaikka kaikki lasten vanhemmat eivät ole väleissä keskenään. Kertojan isä saa vävymiehenä niskaansa paljon kuraa, koska ei ole Napoleonin mukaan tarpeeksi korkeasyntyinen.

Uskonnon rooli kirjassa on marginaalinen, vaikkakin henkilöt joutuvat välillä esittämään hurskaampaa kuin ovat. Napoleon terrorisoi sisaruksiaan järjestämällä fiktionaalisia marttyyrien muistojuhlia aina, kun joillain on suunnitteilla sosiaalista elämää. Näin pihapiiriin ei voi kutsua muita vieraita, koska se pilaisi hartaan tunnelman. Länsimaisesta näkökulmasta Napoleonin harjoittama naapuriterrori on kuitenkin kekseliästä, ja teoksen farssi/slapstick-komedia ei ole niin kulunutta kuin mitä voisi olettaa.

Päädyin jopa katsomaan YouTubesta kirjaan liittyvän TV-sarjan ensimmäisen osan. Kuvan laatu oli heikohko, mutta sarjasta sai vaikutelman suht korkeasta teknisestä tasosta, ja näyttelijäntyökin oli taitavaa, ottaen huomioon 70-luvun sarjat yleensä. Farsia on kiva kuunnella, koska se on poeettista, ja näin jopa lukutaidottomien palvelijoiden repliikit kuulostivat suurilta viisauksilta. Päähenkilön hahmo näytti 20-vuotiaalta, tämän äidin hahmo oli ilmetty Hyacinth Bouquet, ja itse Napoleon olisi voinut olla Arman Alizad 30 vuoden päästä. Vaikka en ymmärtänyt kieltä, jaksoin seurata tätä paljon virkeämmin kuin esimerkiksi jaksoa suomalaisesta Rintamäkeläisistä. Sarjan tempo oli sopiva, ei päätöntä kohkaamista, mutta yhdessä episodissa ehti kuitenkin tapahtua riittävästi.

Lukemistani maahaasteen kirjoista tämä romaani on toistaiseksi tuhdein kulttuurisesti, eli romaani todella onnistui tiivistämään Iranin historiaa ymmärrettävään pakettiin. Uskoisin sen tärkeimmän arvon olevan siinä, että se muistuttaa lukijoita ajasta ennen islamisaatiota.

Maahaasteessa olen kohdassa 27/196: Iran, ja HELMET-haasteessa tämä sopii kohtaan 38: ”Jossain päin maailmaa kielletty kirja.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s