Laatuaikaa leijonafarmilla

Gilles de Maistre: Mia ja valkoinen leijona (Minerva, 2019)

Suomennos: Eve Risto

Mia on Britanniasta Etelä-Afrikkaan vasta muuttanut teinityttö, jolla on vaikeuksia sopeutua isänsä kotimaahan ja uuteen kouluun. Vanhemmat ovat ottaneet haltuun edesmenneen isoisän maatilan, jonka talous on täysin kuralla. Tilasta on tarkoitus tehdä turisteja houkutteleva matkailuyritys, eikä mikään houkuttele heitä niin tehokkaasti kuin villieläimet.

Perhe kokee onnensa kääntyneen, kun yhdelle leijonaemoista syntyy erikoinen, geneettisesti poikkeava valkoinen leijona. Charlie pääsee elämään ensimmäiset kuukautensa Owenin perheen talossa, ja Miasta ja Charliesta tulevat erottamattomat. Pennun kasvaessa talossa kasvaa huoli kaikkien turvallisuudesta, mutta Mia venyttää sääntöjä senkin jälkeen, kun Charlie on raadellut tilan työntekijöitä ja Mick-veljeä.

Kirjassa on runsaasti kuvamateriaalia leffasta, enkä voi välttää vaikutelmaa, että se on nopeasti rykäisty leffan markkinointia varten. Kuvat ovat kutsuvia, ja ainakin itseäni houkuttelee leffan luontokuvaus. Mutta samalla kuvat vangitsevat, ja kaventavat lukijan mielikuvitusta.

Teos jaksoi kiinnostaa minua loppuun saakka siksi, että sen aihe, villieläinten salametsästys ja käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, ei ollut täysin tuttu, ja myös siksi, että teos kuvaa eteläafrikkalaista yhteiskuntaa. Kuvauksen taso on varmasti sopiva sellaiselle lapselle tai nuorelle, joka ei ole käynyt Afrikan mantereella eikä tiedä mitään apartheidin historiasta. Kirjan hahmoista vain yksi, taloudenhoitaja Jodie, on musta, ja vaikka hän on aktiivinen toimija, hänen roolinsa on tarinan kuljetuksessa marginaalinen. Lopussa esiintyy vielä shangaanien shamaani, joka on musta luonnossa elävä leijonankesyttäjä, mutta hän on hahmona lähes statisti.

Tekstin taso on niin simppeli, että uskoisin sen vetoavan eniten alakoululaisiin, vaikka Mia on tarinan aikana n. 12-14-vuotias. Teoksen päällimmäinen tarkoitus on herättää huomio leijonien salametsästykseen, ja eläinsuojelun näkökulmasta se varmasti toimii keskustelun herättäjänä. Henkilöhahmot taas ovat psykologisesti mustavalkoisia, ja teoksen hyvis-pahis-asetelma on ilmiselvä. Kuitenkin johtuen esteettisistä avuistaan tämä olisi elokuva, jonka katsoisin mielelläni jonkun kohderyhmään kuuluvan lapsen tai nuoren kanssa.

Maahaasteessa olen nyt kohdassa 37/196: Etelä-Afrikka. Jos päädyn katsomaan leffan, voin myös kuitata tällä HELMET-haasteen kohdan 33: ”Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s