Pushkinin palvontaa Pakistanissa

Nadeem Aslam: Kultainen legenda (LIKE, 2019)

Suomennos: Kirsi Luoma

Maahaasteeni kohta Pakistan on jo täytetty Kamila Shamsien teoksella, mutta heti perään tuli tämän teoksen upeuden haastava sielunkumppani. Nadeem Aslam on kirjailija, jolta olen lukenut aiemmin vain yhden teoksen, The Wasted Vigil, joka sijoittui Afganistaniin (tai tarkemmin sanottuna, se taisi jäädä kesken). Hän, kuten Shamsie ja Mohsin Hamid, kuuluvat maansa suosituimpiin nuoremman polven kirjailijoihin, ja taso on kerrassaan huikea.

Tämä teos kertoo kristittyjen asemasta kuvitteellisessa Zamanan kaupungissa, joka muistuttaa kovin läheisesti Punjabin Lahorea. Zamana on kaupunki, jossa on kristittyjen köyhien slummeja, niin keskittyneitä, että niistä voi jopa ostaa alkoholia kulmakaupoista. Badami Baghin pahamaineisella alueella on jopa salabaareja, kuten No Tension, jossa rikshakuski Lily käy salaa kännäämässä ainoalta tyttäreltään Heleniltä. Helenin äiti on kuollut palkkamurhattuna, ja murhaaja on juuri päässyt vankilasta alle vuoden tuomiolla opeteltuaan ulkoa Koraanin. Lilyllä on myös salasuhde naapurinsa Ayshan kanssa, joka on imaamin tytär ja jihadistin leski. Jo tämä tarina nostattaa hien pintaan, tämähän on aivan absurdia – ja mahdollista Pakistanissa.

Kirjan päähenkilö on nuoren Helenin suojelija, varakas arkkitehti Nargis, joka on itsekin juuri jäänyt leskeksi, hyvin samanlaisissa olosuhteissa kuin tämän isä. Nargis on syntynyt kristityksi ja vaihtanut identiteettiä lähtiessään opiskelemaan. Hän onnistui salaamaan entisen uskontonsa ja sukujuurensa aviomieheltään noin kolmenkymmenen vuoden mittaisen avioliiton ajan. Kun mies kuolee ampumavälikohtauksessa Zamanan kadulla, tuore leski huomaa, että Margaret, hänen alter egonsa, palaa kuvioihin voimalla.

En paljasta juonesta enempää, mutta teos on juonen kuljettamisen suhteen mestarillinen. Nykypäivän vaikean kerroksellisuuden lisäksi siinä aikamatkaillaan keskiajalle muslimirenessanssin aikaan, ja vieraillaan myös näiden älykkönaisten kotijumalan Pushkinin luona tsaarinaikaisessa Moskovassa. Myös Kashmir, sen ääriliikkeet ja kahtiajaettu kansa, nousevat keskeiseksi teemaksi, kun naisten luo pelmahtaa aito sissi rajan takaa turvapaikkaa etsimään.

Kirja on minulle henkilökohtaisella tasolla koskettava, olenhan itsekin yrittänyt kirjoittaa muistoistani Pakistanin kirkoista, ja niiden erikoisesta historiasta. Ajatus eri uskontojen rauhanomaisesta rinnakkainelosta haihtuu vuosikymmenien aikana kuin tuhka tuuleen, vaikka samalla ihmisten historiallinen muisti on pitkä, jopa lukutaidottomien. Kiinnostavalla tavalla tässä teoksessa esitelty moskeijahanke muistuttaa paljon Tanskassa vaikuttavan naisimaami Sherin Khankanin ideoita kolmen kirjan uskonnon yhteisestä talosta.

Kristittyjen vaino tulee iholle julmalla tavalla, niin julmalla, että paikoitellen siitä on tuskallista lukea. Muuten teos on uskomaton aarreaitta ja perusteellinen johdatus Pakistanin valtion lyhyehköön poliittiseen historiaan. Jos teosta lukee ajatuksella, niin se vie lukijansa todella kauas mukavuusalueelta – jopa minut, joka kuitenkin olen viettänyt aikaa vuosikausia ”Pakilogian” ympärillä. Opin uutta, en ehkä niinkään Pakistanista, mutta islamilaisesta kulttuurihistoriasta.

Onneksi kirjaan mahtuu myös haikean surullisia rakkaustarinoita, ja yllättävän paljon erotiikkaa, ottaen huomioon, kuinka ahdasmielisestä maasta tässä kerrotaan. Rakkaustarinoiden kautta sellainenkin lukija, joka ei automaattisesti innostu kaukaisen maan historiasta, saattaa vaivihkaa oppia siitä enemmän kuin olisi uskonutkaan.

Ja vielä lopuksi perspektiiviä vaihtaen voin suositella teosta varsinkin puiden, kasvien ja hyönteisten ystäville. Luontokuvausta siinä on paljon, ja se on hyvin rauhoittavaa kaiken maailman melskeen keskellä. Muistaakseni kirjailijan aiempi teos jäi minulta kesken juuri liian runsaan puutarhanhoitokuvauksen vuoksi. Toisenlaiselle lukijalle botaniikka voi juuri olla se kaivattu pelastusrengas.

9 kommenttia artikkeliin ”Pushkinin palvontaa Pakistanissa

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, vaikka aina epäilenkin itseäni näissä aivan toisenlaiseen kulttuuriin pohjautuvissa kirjoissa, ymmärränkö kaiken ja kestääkö lukeminen ikuisuuden. Tämä voisi olla tietysti myös hyvin mielenkiintoinen lukupiirikirjana.

    • Hyvä idea tuo lukupiiri, yhdessä pähkäillessä moni solmu aukeaa. En minäkään ”ymmärrä” paljoa esim. kiinalaiskirjoista, mutta luen mielenkiinnolla. Aasialaiset kulttuurit ovat aika erilaisia keskenään. Tässä kirjassa kuvattu kulttuuri on pitkälti intialaista, koska tuo kaupunki on lähellä Intian rajaa. ”Pakistanilaista” kulttuuria ei sellaisenaan oikein ole olemassakaan, kun maa on nuori ja kovin heterogeeninen väestöltään.

  2. On varmasti mielenkiintoinen kirja. Olen mukana Joensuun Naisten Pankin lukupiirissä ja pyrimme lukemaan kirjoja kehitysmaista. Pakistan-aiheisia kirjoja olemme lukeneet vain Malala-kirjan. Muistelen kyllä, että Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriössä käsiteltiin aika paljon myös Pakistania. Kiitos vinkistä, vien tämän ehdotuksena lukupiirillemme.

    • Lukupiiri kuulostaa mahtavalta! Vielä sellaisena havaintona, että Kultainen legenda ei ehkä ole yhtä raskassoutuinen kuin Royn uusin (jota en kyllä olisi jaksanut lukea, jos en olisi aika syvällä tuon alueen poliittisessa historiassa muuten).

  3. Hei Anu vielä. Kiitos hyvistä kirjavinkeistä blogikommentissasi. On kiva löytää blogeja, joista suorastaan innostuu! Laitoinkin rastin ruutuun että haluan sähköpostitse tietoa uusista postauksistasi. Tuosta Royn uusimmasta vielä. Minua se kiinnosti todella, ehkä siksikin että olimme juuri palanneet Intian matkalta.

  4. Tämäpä mielenkiintoista. Kultainen legenda on yrityslukupiirimme kirjana maaliskuussa ja vaikuttaa juuri täydelliseltä siihen tarkoitukseen. En ole aiemmin lukenut mitään Pakistanista, mutta tuttavapiiriini kuuluu kristitty perhe Pakistanista, joka on kotiutunut Suomeen.
    Mitenkäs sinä olet pakilogiaan innostunut? Minulla on tytär, joka harrastaa intensiivisesti intialaista elokuvaa ja juuri selitti minulle erään elokuvan musiikkivalintojen merkitystä tarinan kerronnan kannalta. Olin aivan pihalla!

    • Pitkä tarina pähkinänkuoressa: luin vuonna 1997 Sara Sulerin teoksen Meatless Days ja vuonna 2005 väittelin siitä tohtoriksi. Väliin mahtui kaikenlaista, ja sen jälkeenkin. Ikävä maahan on suuri, mutta uutta tutkimusapurahaa en sinne saa. Pakistaniin pääsen takaisin ehkä vaan, jos alan lähetyssaarnaajaksi, eikä se ura hirveästi kuumota.

      Tytölläsi on mahtava harrastus ja pakistanilaiset tuttavasi varmasti auttavat sinua ymmärtämään tuota kirjaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s