Lukurauhaa korealaiselle kanalle

Teos: Sun-Mi Hang: Kana joka tahtoi lentää (Sitruuna, 2018)

Suomennos: Hilla Hautamäki

Lukija: Ritva Holmström

Tähkä on filosofinen kana, joka asuu akaasiapuiden alla korealaisella maatilalla. Tila ei ole pahin tehotuotantotila, vaan eläimet saavat nauttia ulkoilmasta häkeissään. Tähkän elämän suurin haave on saada jälkeläinen, mutta ilkeä isäntäväki riistää tältä jokaisen munan. Haave kasvaa pakkomielteeksi, ja pian Tähkä löytää itsensä hautovan vierasta munaa, koska ei voi enää munia omiaan. Muna kuuluu edesmenneelle ankalle, mutta sen hautominen tuo Tähkän elämään täyttymyksen. Poikasen synnyttyä alkaa rankka selviytymistaistelu, jonka aikana uhrautuva äiti koettelee äärirajojaan.

Kirja on globaali bestseller, ja sitä markkinoidaan lastenkirjana, mutta pikku piru minussa uskaltaa väittää, että sen pelkistetty, mustavalkoinen kuvitus vetoaa enemmän tyylitietoisiin vanhempiin kuin lapsiin. Toki itse pidän kuvituksesta kuin hullu puurosta, ja jos minulla olisi pieniä lapsia, haluaisin heille myös Tähkä-aiheisia vaatteita.

Minun on vaikea määritellä tälle teokselle minimi-ikärajaa, sillä perinteisestä, lapsenomaisesta sadunkerronnasta huolimatta tässä käsitellään aika isoja ja ahdistavia teemoja, kuten syrjintää, kiusaamista, lapsettomuutta, sijaisvanhemmuutta ja eläintuotannon vääryyksiä. Ainakaan alle kouluikäisille en tätä lukisi, ehkä alakoululaiset ovat ideaali kohderyhmä, mutta voi tämä kiinnostaa myös eläinten oikeuksista kiinnostuneita teinejä. Kovin poliittinen teos ei ole, jos vertaa tätä vaikka George Orwellin Animal Farmiin. Mutta eläinhahmot ovat moniuloitteisia, ja tietystä inhimillistämisestä huolimatta edelleen eläimellisiä.

Kielellisesti teksti on todella nyansoitua lastenkirjaksi, ja suomeksi käännettynäkin se soi ainutlaatuisesti. Lapsen näkökulmasta kirjan maailma on universaali, ja suurin osa eläimistä ovat suomalaiselle lapselle tuttuja. Vain jotkut puut ja kasvit ovat eksoottisia, mutta muuten tarina ei vaadi käännöksiä. Kuunneltuna teksti on varsin maaginen, mutta jäin kyllä kaipaamaan koko kuvituksen näkemistä. Eli hankkisin tämän teoksen ehdottomasti mieluummin painettuna kirjana kuin äänikirjana.

Tällä postauksella juhlistan Lukurauhan päivää, jota juhlistettiin Lukukeskuksen innoittamana tänään sunnuntaina 11. 2. Päivä on varmasti ollut suosittu, koska ainakin täältä koti-Nekalasta katsottuna ulkoilu näytti kelien suhteen jopa hengenvaaralliselta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s