Todellisia luurankoja kaapissa

Teos: Anja de Jager: A Cold Case in Amsterdam Central (Constable, 2016)

Anja de Jager on englanniksi kirjoittava, Lontoossa asuva hollantilaisdekkaristi, jonka teokset sijoittuvat Amsterdamiin. Löysin Lotte Meerman-sarjan aloitusteoksen Suomalaisen kirjakaupan alehyllystä. Sarjaa on jo kirjoitettu kokonaiset kolme teosta, ja kirjailija kertoo saavansa inspiraation teoksiinsa poliisi-isänsä tarinoista. Mielenkiintoinen näkökulma dekkarien kirjoittamiseen, mutta todennäköinen. Omissakin fiktiopläjäyksissäni on enemmän sossuja ja opettajia (vanhempieni ammatit) kuin tutkijoita (oma entinen ammattini).

Lotte Meerman on keski-ikäinen, juuri sairauslomalta töihin palannut poliisinainen. Hän on ollut saikulla hermoromahduksen vuoksi, koska hänen ex-miesystävänsä on joutunut vankilaan keississä, jossa hän itse oli mukana tutkijana. Lotten perhesuhteet ovat muutenkin pahassa solmussa, eikä vähiten huolta aiheuta vanha äiti, jolla on, kuten edellisessäkin lukemassani kirjassa, hamstraamisongelma.

Teoksen ”koukku” on luuranko kaapissa, eli Amsterdamin keskusaseman säilytyslokeroista löytyy ihmisen luuranko. Pussi on kuulunut miehelle, joka on kuollut sen talletuspäivänä työpaikallaan onnettomuudessa, joka tuntuu lavastetulta. Nuori leski Tessa on syystäkin kauhuissaan, eikä ymmärrä aviomiehensä motiiveja. Onko vainaja myös mahdollinen murhaaja, ja kenelle luut kuuluvat?

Juoni kirjassa on kekseliäs, ja se kattaa ison siivun natsimiehityksen historiaa. Muuten kyseessä on perusdekkari, josta lukija voi halutessaan löytää ripauksen ”Nordic noiria”, sillä lähenteleehän tuo Hollannin meininki monessa suhteessa Pohjoismaita. Tulppaanien siitepölyä löytyy luukätköksistä, ja pyörätelineiden sijoittaminen kaupunkikuvaan on monien keskeinen huolenaihe.

Kirja on hyvin perhekeskeinen, eli siinä käsitellään niin Lotten omia kuin hänen kollegansa, syyttäjä-Francinen perheen ja suvun koukeroita, lähimenneisyyttä, muistia ja muistamattomuutta. Ihmissuhteet korostuvat enemmän kuin toiminnallinen jännitys tai kauhu, ja jonkin verran tässä myös kotoillaan, mutta ”cozy crime”-osastoa teos ei mielestäni edusta. Sekä Francinella että Lottella on omaishoitajaongelma, eli tässä vieraillaan myös kuuluisissa hollantilaisissa vanhainkodeissa. Monella tapaa teos antaa lukijalleen läpileikkauksen koko hollantilaisesta yhteiskunnasta, tyylikkään tiiviissä muodossa.

Kielellisesti teos on arkinen ja helppolukuinen, en tiedä johtuuko se mahdollisesti siitä, että kirjailija ei ole syntyperäinen englannin puhuja. Toisaalta teos on selkeästi suunnattu brittimarkkinoille, eli tietyllä tasolla se selittää hollantilaista yhteiskuntaa ulkomaisille lukijoille.

Maahaasteessa olen nyt rastilla 41/196: Alankomaat. Olen nyt mahdollisesti lukenut elämäni aikana viisi hollantilaisteosta, jos Anne Frankin päiväkirja lasketaan mukaan. Näistä neljästä löytyy arvio tästä blogista, joista toistaiseksi viimeksi lukemani, vanhustenhoitoaiheinen Hendrik Groenin Viimeiset villitykset, on ehdoton suosikkini.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s