Kabyylien kansallistunnoista

Teos: Alice Zeniter: Unohtamisen taito (Otava, 2019)

Suomennos: Taina Helkama

Alice Zeniter (s. 1986) on nuori ranskalainen kirjailija, jonka viidennen teoksen, Unohtamisen taidon, löysin arvonnalla e-kirjaston uusien kirjojen merestä. En edes lukenut kansitekstiä, mutta kansikuvan perusteella oletin kirjan edustavan ekodystopiaa tai skifiä, jossa ehkä haaveillaan kadotetusta Pariisista.

Arvaukseni meni pieleen, sillä kyseessä on suht perinteinen sukuromaani, Algeriaan ja Ranskaan sijoittuva. Siinä seurataan algerialaisen kabyylisuvun vaiheita 1940-luvulta 2010-luvulle neljän sukupolven jälkiä seuraten. Nykypäivän avainhenkilönä on pariisilaisessa taidegalleriassa työskentelevä nuori Naïma, joka välillä, varsinkin krapulapäivinä kuulee suvun miesten rappiosta varoittavia ääniä. 1950-luvulta hänelle huutelevat isoisä Ali ja Hamza-setä, jotka olivat silminnäkijöitä maan vapaussodalle. Suvun asema suhteessa viralliseen historiankirjoitukseen ei ole koskaan ollut helppo.

Algeria kuuluu mentaalisella kartallani ”traumatisoituihin” maihin. Olen varmasti lukenut jonkun muunkin Algeriaan sijoittuvan romaanin kuin Camus’n Sivullisen, mutta vahvaa muistikuvaa minulla ei lukemistoistani ole. Sen sijaan muistan elävästi kaiken, mitä Frantz Fanon kirjoitti ajoistaan Algerian kansallisrintaman palveluksessa, ja se on muuttanut paljon tapaani tutkia mantereiden välisiä valtasuhteita. Fanon nousee myös keskeiseksi lähteeksi tässä teoksessa, mutta vasta viimeisessä kolmanneksessa. Zeniter kertoo suvusta, joka on varsin jakautunut poliittisten lojaaliuksiensa suhteen, ja jossa luku- ja kirjoitustaidottomuus on estänyt kokonaiskuvan saamista kotimaan historiasta.

Jos etsit helppoa hyvänmielen teosta, voit lopettaa arvion lukemisen jo tässä vaiheessa. Unohtamisen taito ei ole erityisen raaka, sillä kirjan perhe pääsee pakenemaan Algeriasta pahimman tuhon edessä. Perheen olot pakolaisleireillä Ranskassa ovat monessa suhteessa rankemmat kuin kotikylässä Kabyliassa. Itse tosin koin, että teos vasta levitti kunnolla siipensä, kun perhe pääsi muuttamaan omaan asuntoon normandialaiseen lähiöön. Mikään paratiisi tuo yksitoikkoinen betoniviidakko ei ollut, mutta lasten näkökulmasta upouusi kylpyamme oli seitsemäs ihme. Minua tämän teoksen lähiöelämän kuvaus muistutti paljon ruotsinsuomalaisten siirtolaisromaanien kuvauksista 70-luvun Tukholmasta tai Malmöstä. Vaikka uskonto ja kulttuuri ovat tässä toiset, identiteetin rakentumisprosesseissa on paljon samaa.

Romaanin päähenkilö Naïma on vain puoliksi algerialainen, ja lapsuudessa hän on tutustunut enemmän ranskalaisen äitinsä henkiseen perimään. Isä Hamid on halunnut integroitua ranskalaisuuteen vähän liikaakin, ja hänen suhteensa omaan sukuunsa on täynnä pelkkiä velvoitteita. Zeniter kuvaakin uskottavasti siirtolaisperheen alaikäisen sihteerin ja kirjurin henkisiä paineita, eiväthän Hamidin vanhemmat opi koskaan kunnolla lukemaan ja kirjoittamaan. Isän elämässä irtiottoa islamista symboloivat päivittäiset aperitiivit, roséviini ja makkaraviipaleet, eikä hän suhtaudu suopeasti tyttärensä suunnitelmiin matkustaa tämän kotikylään.

Olipa mukavaa lukea pitkästä aikaa oikein juureva ja informatiivinen siirtolaisromaani. Vaikka teos sijoittuu osittain taidemaailmaan, siinä ei näy ainakaan turhaa postmodernia kielellistä kikkailua, vaan teos on selkeästi kirjoitettu myös kohderyhmälleen, algerialaisten siirtolaisten perillisille. Teos on runsas erilaisine henkilöhahmoineen, eli se on todellinen yhteisöllinen kudelma. Ajankohtaisuutta siihen tuovat 2010-luvun pohdinnat terrorismista ja sellaisesta etnisestä profiloinnista, johon nämä Ranskan syntyperäiset kansalaiset eivät ole aiemmin tottuneet.

Paikoitellen Zeniterin seikkaperäinen historiaan uppoutuminen hieman puudutti, mutta onneksi näistä osioista siirrytään nopeasti tuoreempiin muistin kerrostumiin. Vasta Naïman neitsytmatkalla Algeriaan hän tajuaa, kuinka laajasta unohtamisen taidosta hänen isänsä tapauksessa on ollut kyse, ja kuinka nuoren miehen varhaisen lapsuuden muistot eivät vain ole sopineet siirrettäviksi toisen aikakauden pariisilaistyttärille. Itse samastuin kirjaa lukiessa eniten juuri Hamid-isään, jonka lapsuuden ja nuoruuden vaiheissa oli koskettavia, ja myös järkyttäviä episodeja.

Tämä oli niin monipuolinen teos, että se kestäisi useammankin lukukerran, ja nousee ehdottomasti tämän vuoden kirjojen kärkikastiin. Romaani on myös sen verran kypsää tekstiä, että sitä on vaikea kuvitella vasta reilun kolmikymppisen tuottamaksi.

Maahaasteessani olen nyt rastilla 46/196: Algeria, ja lukemistani ”maakirjoista” tässä todella päästiin syvälle perille, ahdasmielisten partaukkojen hallinnoimalle alueelle, jonne monet paikallisetkaan eivät uskaltaneet ajaa omilla autoillaan. Ylipäänsä tietoisuuteni Algerian etnisistä ryhmittymistä laajeni, ja kabyylien historia arabeista erillisenä ryhmänä alkoi kiinnostaa.

11 kommenttia artikkeliin ”Kabyylien kansallistunnoista

  1. Tämäpä kuulostaa mielenkiintoiselta, taidan ottaa lukuun. Camusin Sivullisen olen lukenut teininä enkä paljon siitä muista. Algeria on maahaasteissani täysin korkkaamatta.

  2. Kiitos postauksesta. En usko, että luen tätä, mutta nyt ainakin tiedän, että on olemassa kabyylien etninen ryhmä. Miksikö en usko lukevani? En nyt jaksa enkä halua ”ahdasmielisten partaukkojen” maailmaan.

  3. Tämä sinun maahaasteilu on mukavaa luettavaa. 🙂

    Luin ehkä pari vuotta sitten jonkin artikkelin, jossa kerrottiin Ranskassa asuvista siirtolaisista. Artikkelissa annettiin ymmärtää, että etenkin algerialaiset ovat pakolaisten joukossa pohjasakkaa. Minua artikkeli jotenkin järkytti, koska naivisti olin ajatellut, että vain Suomessa osa kansalaisista pitää pakolaisia alemman luokan ihmisinä. Artikkeli avasi silmäni, ja ymmärsin, että kyseessä on hyvin globaali ongelma.

    • Kiva, jos sait tästä postauksesta jotain uutta ajateltavaa. Ainahan meillä on siivoojia ja alisiivoojia, keskitysleireillä kunniajuutalaiset kapot sorteerasivat omiaan, ja ylipäänsä tämä etnisyys on ihan hanurista.

  4. Enpä ollut Zeniteristä aiemmin kuullutkaan enkä siten tietenkään tästä kirjastakaan. Kiinnostuin kyllä luettuani arviosi, jota sitäkin luki ihan ilokseen. Tästä ei näytä ainakaan toistaiseksi olevan enkkukäännöstä, joten täytynee laitella kirja suomilistalle, joka paisuu kuin pullataikina.

    • Hmh, hyvä kuulla siitäkin, että jotkut kirjat tulevat meille suoraan lähtömaasta ilman anglomaailman bestseller-välikättä! Ranskalaisen kirjallisuuden suhteen taitaa olla näin.

      • Havukka-aho varmasti toimiikin hyvin teatterin lavalla…ei ole pelkkää noloa maalaispuskafarssia, jota kesäteattereissa saa nykyään tuutin täydeltä.

  5. Minullakin on Algeria aivan tuntematon alue kirjallisuudessa. Pitäisi varmaan tutustua. Olenhan minä toki kuullut ”les pieds noir” – termistä (eli Algeriasta Ranskaan itsenäistymisen aikoihin muuttaneet), mutta sen tausta on monessa mielessä minulle aivan hämärä.

  6. Kun ajatellaan algerialaisten määrää Ranskassa, on tällainen teos todella tärkeä. Hämmästyttävän vähän itsekin tiedän sen paremmin Algeriasta kuin sieltä tulleista siirtolaisista. Kabyyli oli minullekin aivan uusi termi.
    Kirjoituksestasi tuli tosiaankin mieleen ruotsinsuomalaiset, eroja varmasti on, esimerkiksi juuri uskontokysymys, mutta toisaalta monet siirtolaisuuteen liittyvät kokemukset lienevät universaaleja.

  7. Mielenkiintoinen kirjavinkki, kiitos siitä! Koska olen itse siirtolainen niin kaikki aihetta käsittelevät kirjat kiinnostavat. Vaikka maat ja kulttuurit vaihtelevat niin jokin perimmäinen siirtolaisuuden olemus on aina jotenkin tunnistettavissa.

  8. Eläköön maahaasteet, eläköön bloggarit! Tuskin olisin tästä kirjasta mitään kuullut ilman striimiä. Erittäin kiinnostava teos, täytyy laittaa kirjailijan nimi mieleen, varmaan hän on kirjoittanut muutakin kiinnostavaa.

    Kyllä ne vaan ihmisten murheet on niin kovin samanlaisia, maanosasta ja uskonnosta riippumatta.

    Minna /Kirsin Book Club

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s