Iloista wappua Paulolta

Teos: Paulo Coelho: Hippi (Bazar, 2018)

Kirja kuin vappupallo. 70-luku, psykedelia, hippibussit, kirkkaat värit. Olen varmasti katsellut Hippiä jo aiemmin sillä silmällä, mutta viime aikoina elämässäni ei ole ollut Paulo Coelhon kokoista aukkoa. Tämä teos tuntuu kuitenkin erilaiselta, koska kirjailija väittää kaiken perustuvan tosi tapahtumiin. Teos on muistelma ja matkakirja, jonka päähenkilöitä ovat (kolmannessa persoonassa) Paulo ja Karla.

Molemmat ovat 23-vuotiaita, Paulo on Brasiliasta ja Karla Rotterdamista. He tapaavat Damissa, jossa Karla on ollut odottelemassa matkaseuraa meedion antamalla vinkillä. Paulo on helposti lämpenevä muukalainen toiselta mantereelta, joka puhuu kuitenkin Karlan kanssa samaa musiikin, mystiikan ja marihuanan kieltä.

Matkalle Kathmanduun lähdetään vuonna 1970, jolloin matka erikoisen Magic Bus-firman kyydissä maksaa 70 dollaria. Kuskina on brittilääkäri Michael, joka oltuaan Kongossa töissä sai elämänmittaisen vision ihmiskunnan palvelemisesta. Bussi poimii kyytiin mukaan hippejä eri Euroopan maista, myös Jugoslaviasta, jonka kansalaiset saavat matkustaa vapaammin kuin muut itäeurooppalaiset. Säännöt eivät tosiaankaan ole yhtä tiukat kuin Onnibusissa, mutta huumeiden käyttö sen kyydissä Euroopan ulkopuolella on kiellettyä. Jengi on muuten kokeilunhaluista ja villiä, ja suhteita eri matkustajien välillä syntyy ristiin rastiin.

Mieleni valtasi suloinen kademieli näitä huolettomia matkaajia kohtaan, sillä tämän tyyppinen seikkaileminen ei enää nykyään ole mahdollista, ainakaan tällä skaalalla. Kirjan nuoret ovat naiiveja, mutta eivät täysin vastuuttomia, ja saavat kokea matkan varrella monenmoista nimittelyä ja jopa syrjintää ulkonäkönsä – ja bussin ulkonäön – vuoksi. Monilla on myös korkealentoisia poliittisia haaveita, ja niitä tukevia korkeakouluopintoja takana. Kirjailijaksi tähtäävä Paulo taas on päättänyt opiskella elämää ”nousevan auringon taloissa” ja suufilaisten dervissien ohjauksessa.

Seikkailuja on monenlaisia, ja lopulta Paulo tekee matkan aikana yllättävän valinnan. Opettaja löytyy muualta kuin Kathmandusta, eikä Karla jää itkemään prinssinsä perään, vaan ymmärtää kohtaamisen ainutlaatuisuuden. Kirjan nuorilla on vielä paljon opittavaa elämältä ennen kuin voivat sitoutua parisuhteeseen.

Kirja on kepeä ja astetta humoristisempi kuin Coelhon alkutuotannon teokset. Ajan henki on saatu hienosti purkkiin, mutta matkan tekoa olisin jaksanut pidempäänkin kuin mitä tässä tarjotaan. Tosin teoksessa matkaillaan myös Boliviassa kohtalokkain seurauksin jo ennen kuin Paulo pääsee ensimmäistä kertaa elämässään Eurooppaan.

En nyt oikein voi sijoittaa tätä mihinkään kohtaan edes maahaasteessani, koska teoksen kaikista muista maista olen jo lukenut kirjan paitsi Turkista, enkä kehtaa kuitata Turkkia tällä teoksella, jossa vain hieman hengaillaan Istanbulissa. Mutta sain paljon energiaa kirjan väreistä, enkä silti kokenut tarvetta kokeilla LSD:tä, mitä teoksessa käytettiin avokätisesti.

Hyvää työn ja opiskelijoiden juhlaa blogini lukijoille!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s