Kansa vapaaksi bloggaamalla!

Teos: Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö. Arabikevään blogia. (Avain, 2012)

Käännös: Sampsa Peltonen

Maahaasteeni on edennyt kesän aikana etanan askelin, koska energiaa teosten kaivamiseen täältä provinssin kirjaerämaasta ei ole löytynyt tarpeeksi. Eilen tein kuitenkin pikapyrähdyksen Tunisiaan Sampolan kirjastossa ystävää odottaessa. Kirja oli siellä sopivasti esillä, muuten en olisi koskaan löytänyt tätä kaunista pikku objektia.

Teos oli luettavissa noin puolessa tunnissa, eli se oli kooste vain muutamista blogiteksteistä. Lina Ben Mhenni (s. 1983) ei ollut ihan tyttönen blogiuraansa aloittaessa vuonna 2008, ja bloggaajana hän on kuulunut oman maansa etukaartiin. Bloggaamisen saloihin hän tutustui paremmin ollessaan arabian opettajana Fulbright-vaihdossa Yhdysvalloissa, eikä blogi ymmärtääkseni ollut alun perin niin poliittinen kuin millaiseksi se arabikevään myllerryksen aikana muuttui. Teksteissä pohditaan bloggaamisen roolia suoran demokratian välineenä, mutta ehkä vielä tärkeämpänä tuodaan esiin siihen liittyviä esteitä maissa, joissa on poliittista väkivaltaa ja taipumusta diktatuuriin.

Tunisiaa johti vuodesta 1987 vuoteen 2011 sama presidentti ”Zaba” eli Zain al-Abin Ben Ali. Näiden vuosikymmenten aikana maa oli vaipumassa diktatuurin ikeen alle, ja nettiä sensuroitiin maassa voimallisesti. Salainen poliisi piti Tunisialaista tyttöä jo maskottinaan ja tituleerasi tätä tuttavallisesti ”pikku Linaksi”. Lina kuvaa blogiteksteissään mielenosoitusten koreografiaa, ja haasteita lähettää livekuvaa paikoista, jotka oli vahvasti hallituksen häiritsemiä. Usein turvapaikoiksi miekkarireissuilla nousivat kansainväliset hotellit, joissa wifi oli nopea ja joissa bloggaamiseen suhtauduttiin ehkä suvaitsevammin kuin kadulla.

Arabikevät vaati Tunisiassakin monia nuoria uhreja, ja moni Linan lähipiiristä ilmaantui paikalle miekkareihin fyysisista rajoitteista huolimatta. Myös kirjoittajalla itsellään oli ollut vakava munuaissairaus, joka vaati häneltä varovaisuutta. Hänen miesystävänsä katoaa erään mielenosoituksen aikana, ja löytyy paikallisesta vankilasta, mutta ei kärsi kuin kahden kuukauden tuomion. Poliittisten murhien lisäsi moni nuori mies päätyy polttoitsemurhaan, joista tulee maassa jonkinlainen epidemia nuorten työttömyyden, näköalattomuuden ja ulkomaille muuttamisen vaikeuden vuoksi.

Minusta on aina vaikuttavaa lukea raporttia poliittisesta aktivismista paikan päältä, vaikka tätä kyseistä raporttia luen yli seitsemän vuoden viiveellä. Hengenvaaran ja naisten törkeän kohtelunkin keskeltä Lina Ben Mhennin sanojen takaa löytyi aitoa innostusta tähän alati muuttuvaan taiteen lajiimme. Tämä teos muistutti myös poliittisen kirjoittamisen aste-eroista ja armaan kotimaamme turvakuplassa: se, mikä täällä saattaa tuntua jännittävän rajoja rikkovalta, ei luultavasti ole sitä maamme rajojen ulkopuolella.

Itse siis luen kotimaisista poliittisista blogeista mm. Saku Timosen Uunipankonpoikaa. Taitaa poliittinen bloggaaminen olla Suomessa enemmän eläkepappojen harrastus kuin nuorten naisten. Tai nuorten naisten poliittinen kirjoittaminen voi yltäkylläisyyden maassa keskittyä enemmän identiteettipoliittisiin kysymyksiin (ruoka, seksuaalisuus, etninen identiteetti jne.) kuin maan yhteisen tulevaisuuden visiointiin tai kansan vapauttamiseen. Vaikka globaalit mediat ovat meille osittain yhteiset, kaikki todellisuudet eivät ole suoraan jaettavissa tai ymmärrettävissä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s