Rukoushuoneesta hirttäjäisiin

Teos: Maaza Mengiste: Beneath the Lion’s Gaze (W.W. Norton, 2010)

Aika moni maahaasteeni kirja sattuu käsittelemään 1970-lukua, ja itse muistan tuon ajan afrikkalaisista johtajista vain Idi Aminin. Vaikuttaa siltä, että koko itäisessä Afrikassa on eletty tulenherkkiä aikoja tuolloin, mutta Etiopian vallankumouksen tapahtumat ovat jääneet minulta jokseenkin pimentoon.

Maaza Mengiste (s. 1974) kirjoitti esikoisromaaninsa vuoden 1974 kommunistisesta vallankaappauksesta, joka johti keisari Haile Selassien hirttämiseen seuraavana vuonna. Mengiste eli elämänsä neljä ensimmäistä vuotta synnyinmaassaan, josta pakeni perheensä kanssa Länsi-Afrikkaan ja sieltä Yhdysvaltoihin. Kuten monet tämän ikäluokan afrikkalaiskirjailijat, myös Mengiste on jenkkiyliopistojen kirjoittajakoulujen tuote – onko tämä hyvä vai huono asia, tästä voimme debatoida, mutta ainakin koulutuksen jälki näkyy romaanien tietynlaisessa eeppisyydessä ja kansallisesti merkittävien teemojen valinnassa.

Beneath the Lion’s Gaze on Mengisten esikoisromaani, joka kertoo ylemmän keskiluokan perheestä Addis Abebassa vuosina 1974-8. Perheen isä Hailu toimii kirurgina kaupungin keskussairaalassa, äiti Selam on vaikeasti sydänsairas kotiäiti ja aikuiset pojat Yonas ja Dawit asuvat vielä kotona vanhempiensa luona. Yonas on kolmikymppinen yliopiston historian lehtori ja Dawit opiskelee lakia, mutta oikeasti keskittää kaikki voimansa vasemmistolaiseen aktivismiin. Kuopuksen idealismi on aukotonta, mutta samalla hänessä asuu räyhähenki, ja isä Hailu on jatkuvasti huolissaan tämän hengen puolesta.

Yonasilla on myös perhe, vaimo ja pieni tytär, ja laajennetun perheen yhteys on tiivis. Myös naapurit ovat romaanissa keskeisessä roolissa, varsinkin sen jälkeen, kun kommunistihallinto pakottaa asuinalueet järjestämään korttelikokouksia kansan tietoisuuden nostattamiseksi. Samalla asunnot sosialisoidaan, ja kaikki, joilla on tyhjää tilaa, joutuvat ottamaan köyhempää väkeä koteihinsa asumaan. Asuinalueille rekrytoidaan armeijan taholta korttelipoliiseja, jotka raportoivat uusien sääntöjen noudattamisesta ylemmälle taholle. Systeemi, jota kirjassa kuvataan, muistuttaa lukemiani kertomuksia Pohjois-Korean naapurikyttäämisestä.

Kirja on oikeita tapahtumia uskollisesti seuraava historiallinen romaani, jossa suurimman osan tunnetuista avainhenkilöistä nimet on muutettu, mutta natiivi lukija pystyy arvaamaan, keihin hahmot viittaavat. Tapahtumat ovat pääasiallisesti järkyttäviä: kansaa pidätetään, kidutetaan, lahdataan ja tuomitaan kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä, ja muista kommunistisista maista saapuu ”asiantuntijoita” kertomaan, kuinka maanpettureita voisi panna ruotuun vielä tehokkaammin. Addis Abeba on täynnä varsinkin venäläisiä, jotka asuvat parhaimmissa hotelleissa ja himoitsevat vielä jossain saatavilla olevia länsimaisia farkkuja.

Perheessä koetaan kansallisen poikkeustilan lisäksi omaa surua ja pelkoa: äiti-Selamin sydän pysähtyy, vaikka isä-Hailu tekee kaikkensa vaimonsa pelastamiseksi, ja lapsenlapsi Tizita on myös hengenvaarassa putoamisonnettomuuden jälkeen. Yksityinen tragedia luo perheen jäsenten välille jännitteitä, sillä he syyttelevät toisiaan vääränlaisesta välittämisestä. Kukaan ei tiedä, onko oikein pelastaa omia lapsia, naapurin lapsia vai koko kansakunnan lapsia, ja naapurustossa otetaan mittaa jokaisesta ylimääräisestä kaalinpäästä.

Mengiste laittaa myös omaa kuolemaansa ennakoivan Ras Tafarin, kuninkaiden kuninkaan, keisari Haile Selassien puhumaan monessa kohtaa. Tämä oli hieno tehokeino, ja vaikka Selassieta syytettiin 1970-luvulla kansanmurhasta tilanteessa, jossa nälänhätä painettiin lähes villaisella, lukija voi myös kokea empatiaa tätä ikonista hallitsijaa kohtaan.

Erikoinen yksityiskohta romaanissa on perheen oma rukoushuone, jonka merkitys kasvaa kriisin aikana. Selam-äidin suku on roudannut huoneeseen alttarin ja jyhkeän, kaiverretun puuoven kaukaa vuoristoseudulta, ja se kuvastaa Etiopian ortodoksien pitkää historiaa ja perinteitä. Vastaavasti äidillä on kehossaan kristillisiä tatuointeja, jotka eivät enää 1970-luvulle tullessa ole kovin muodikkaita. Pojan tytär Sara jatkaa romaanissa anoppinsa perinteitä surun ja murheen keskellä, mutta hänen äärimmäinen uskonnollisuutensa osoittaa jo mielen hajoamisen merkkejä. Hän käy muun muassa kaupungin ortodoksisen katedraalin pihalla ryömimässä lasimurskassa, jotta pääsisi ohi syyllisyydestä, jota lapsen onnettomuus hänessä tuottaa.

Minulle tämä teos oli shokkihoitoa, enkä muista aikoihin lukeneeni romaania, jossa kidutusta olisi kuvattu näin yksityiskohtaisesti. Teemojen raskauden saralla se päihittää monen rankankin dekkarin, ja voin myös kuvitella, kuinka raskas kirjoitusprosessi on ollut nuorelle kirjailijalle, joka samalla työstää omaa, kadotettua lapsuuttaan. Varmasti tällaisille teoksille on kysyntää nuorempien etiopialaispolvien parissa, mutta länsimaisen pullamössölukijan näkökulmasta koin, että julmuutta oli kirjassa jo liikaa.

Ainoa suvantokohta, jossa nauroin, oli kuvaus naapuruston viimeisestä kioskista, jota vanha ukko Melaku pitää itsepintaisesti pystyssä, vaikka yksityisyrittäminen on kielletty. Melaku onnistuu hamstraamaan jostain maan viimeisiä cokispulloja, ja kaiken muun myytävän loputtua kioskilta saa vielä kananmunia, vaikka kanatkin on jo nationalisoitu. Ukolla käy paljon venäläisasiakkaita, jotka huomaavat, että paikallinen kotipolttoinen on parempaa kuin heidän tuontivodkansa. Kioski toimii myös maanalaisten vastavallankumouksellisten salaisena kohtaamispaikkana ulkonaliikkumiskiellon aikana.

Ironista kirjan tilanteessa on, että siinä monen sortin sosialistit taistelevat keskenään oikeassa olemisesta. Kapinallisen Dawitin porukat ovat maolaisia, kun taas maan hallitus hännystelee ja kopioi Neuvostoliittoa. Porvarilliset vastavoimat on kai jo kaikki tapettu, mutta ihmisluonto jatkaa sille tyypillistä leiriytymistä, sortamista ja segregaatiota.

Maahaasteessa olen kohdassa 86/196: Etiopia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s