Naapurikyttäämisen alkeita

Teos: Hisham Matar: In the Country of Men (Viking, 2006)

Suleiman on 9-vuotias poika Tripolin keskiluokkaiselta asuinalueelta, perheensä ainoa lapsi, joka pitää enemmän uimisesta kuin pianotunneista. Hänen isänsä on liikemies, joka reissaa paljon ulkomailla ja tuo perheelleen eksoottisia tuliaisia. Äiti on kotiäiti, joka käy liian usein läheisessä leipomossa hakemassa tiskin alta ”lääkettä”. Joskus äidin sairaus ottaa niskalenkin hänestä, ja tällöin pojan on vaikea jättää häntä yksin kotiin koulupäivän ajaksi.

Kymmenen vuotta on kulunut Gaddafin sosialistisesta vallankumouksesta, ja juhlapäivän kunniaksi maan salainen poliisi kiristää otteitaan toisinajattelijoiden suhteen. Ensin viedään naapurin Rashid-setä, yliopiston historian lehtori, jonka viaton kiinnostus Rooman historiaan ei ehkä olekaan niin viatonta. Eräänä päivänä Suleiman näkee kaupungilla isänsä hämärätouhuissa, vaikka tämän piti olla työmatkalla ulkomailla. Isä ja Nasser-setä yrittävät hiki hatussa kuljettaa kirjoituskonetta salaiseen kellariin.

In the Country of Men on jo toinen Hisham Matarilta (s.1970) lukemani teos, joissa molemmissa on kasvavan pojan näkökulma. Sijoitin Matarin egyptiläisteoksen myös maahaasteeseen, ja aloitin tämän teoksen kuuntelemisen äänikirjana keväällä heti sen jälkeen. Jatkoin nyt sen lukemista kirjana, ja koin toisella lukukerralla enemmän oivalluksia kuin ensimmäisellä. Kirjan näkökulma kiinnosti siksikin, että sen kertoja on suunnilleen samaa ikäluokkaa kanssani. Poika elää suljetussa diktatuurissa, mutta siitä huolimatta jossain soi Julio Iglesias ja Boney M. Tripolissa on edelleen italialainen ravintola, ja Maltan saarelta maahan salakuljetetaan kaikkea, mikä ei käy islamilaisen sosialismin pirtaan. Välimeri on Euroopan kanssa yhteinen, eikä yhteinen historia voi olla vaikuttamatta kulttuuriin.

Matar on ilmiömäinen arjen kuvaaja ja vähäeleisen kauhun rakentaja. Myös Tripolissa kuten muissakin Afrikan sosialistisissa kokeiluvaltioissa uuden ideologian syöttö kansalaisille alkaa naapurikyttäämisellä, mutta tässä romaanissa vasta opetellaan alkeita. Tosin perheen naapurissa asuu salaisen poliisin Moskovassa koulutettu agentti, jonka vaimo on varsinainen bitch. Rashid-sedän kaappauksen jälkeen Suleimanin olohuoneen seinälle ilmaantuu valtava Gaddafin potretti, mutta tämä ei vielä riitä vakuuttamaan vallankumouksen joukkoja vanhempien kunnon kansalaisuudesta.

Toisessa haasteeseen lukemassani teoksessa, Maasa Mengistun romaanissa Beneath the Lion’s Gaze, kuvattiin Etiopian vastaavaa naapurisolidaarisuuden muotoa. Se tosin vaikutti järeämmältä, ja muutenkin kirja oli järkyttävämpi kuin tämä romaani, vaikka niissä kuvataan melkein identtisiä mekanismeja. Matar taas luottaa lukijansa päättelykykyyn, eikä paljasta kaikkia kauheuksia, vaan välillä niihin päin vain nyökätään. Lapsinäkökulmassa pysyminen on vahva tyylikeino, mikä auttaa teosta pysymään raameissaan.

Kirjan nimi viittaa toki mieheksi kasvamiseen, militarismiin, mutta myös naisten syrjään jäämiseen machoilevassa diktatuurissa. Romaanin äiti-Najwaa kävi aidosti sääliksi, sillä hän oli pakotettu menemään naimisiin tuntemattoman vanhemman miehen kanssa 14-vuotiaana rangaistuksena siitä, että oli viettänyt liikaa aikaa italialaisessa kahvibaarissa. Kirjan nykyisyydessä nainen on 24-vuotias alkoholisti ja depressiopotilas, mutta Matar antaa tälle vielä uuden elämän 39-vuotiaana, jolloin hän on suhteellisen hyvinvoiva leski.

Tutkin tarkemmin Matarin biografiaa vasta lukiessani tätä toista romaania. Hän on elänyt kosmopoliitin lapsuuden ja nuoruuden, ja hänen ainoa Libyassa asumisen aikansa sijoittuu vuosiin 1973-9, minkä jälkeen perheen oli pakko muuttaa Egyptiin. Hänen isänsä on ollut kadoksissa vuodesta 1991 saakka – teema, mikä esiintyy hänen Egyptiin sijoittuvassa romaanissaan Erään katoamisen anatomia. Hän siis kirjoittaa englanniksi, ja on asunut suuremman osan elämästään Yhdysvalloissa ja Britanniassa kuin arabimaailmassa. Palkintoja ja palkintoehdokkuuksia hän on saanut kolmesta romaanistaan suuren määrän, eli kyse on todellisesta maailmankirjallisuuden supertähdestä.

Maahaasteeni etenee nyt kohtaan 69/196: Libya.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s