Kaukana siintää Carriacou

Teos: Paule Marshall: Praisesong for the Widow (Plume, 1983)

Kirjamatkani Grenadalle venyi kolmen pysäkin taktiikaksi, koska innostuin niin suunnattomasti tuon pienen saarivaltion historiasta. Kolmas sinne sijoittuva teos on afroamerikkalaiselta kirjailijalta Paule Marshallilta (1929-2019), joka kuoli viime viikolla Virginiassa. Maailman muistellessa Toni Morrisonin poismenoa on aiheellista muistella myös muita, ulkomailla vähemmän tunnettuja afroamerikkalaisia naiskertojia. Ainakin minulle Marshall oli ennen tätä viikkoa tuntematon kirjailija, joka uransa aikana puhui perinteisen, realistisen kerronnan puolesta.

Romaani sijoittuu 1970-luvun loppupuolelle, jolloin newyorkilainen Avey Johnson on ollut neljä vuotta leskenä. Ystävät Thomasina ja Clarice houkuttelevat tämän mukaan kahden viikon Karibian-risteilylle, ja matkaan lähdetään valtavine pakaasein. Matkan aikana Avey näkee symbolisen unen isotädistään, joka kehottaa häntä poistumaan laivasta Grenadalla. Uneen liittyy igbo-kansan lastaussatama ja heidän periksiantamattomuutensa uudelle mantereelle nousun ensi metreillä. Ibo Landing on maamerkki hänen kotikonnuillaan Etelä-Carolinassa, ja hän näkee samoja jälkiä pienen Karibian saaren rannoilla.

Vaikka Avey on pragmaattinen valtion virkanainen, joka ei hereillä ollessaan usko henkien voimaan, hän poikkeaa matkalla totutusta tyylistään ja järkyttää ystäviään jättämällä kauan odotetun risteilyn kesken. Tarkoituksena hänellä on lentää takaisin New Yorkiin samana päivänä, mutta olosuhteet pakottavat hänet jäämään saarelle muutamaksi päiväksi.

Puolet romaanista koostuu takaumista, joiden kautta Avey muistelee avioliittoaan ja Jay-miehensä persoonan muutosta. Brooklynissa 1940-luvulla kasvava perhe eli niukkuudessa, ja Aveyn neljäs raskaus oli isku molemmalle puolisolle. Avey juoksee rappusia viidenteen kerrokseen ja alas siinä toivossa, että raskaus keskeytyisi, ja pelkää, että viimeistään lapsen synnyttyä menettää miehensä Houdlin Streetin baarien horoille. Näin ei kuitenkaan käy, vaan mies käy kolmessa hanttihommassa ja opiskelee öisin bisnesalaa korkeakoulun kurssilla. Tästä huolimatta Jay ei etene elämässään sinne, minne hänen kuuluisi, ja kitkeryys kovettaa miehen.

Perillä Grenadalla toisilta saarilta matkanneet ”pyhiinvaeltajat” purjehtivat pääsaarelta pikkuruiselle Carriacoulle viettämään vuosittaista karnevaalia, ja säntillinen Avey temmataan mukaan kollektiiviseen transsiin. Hattuineen, hansikkaineen ja vatsaa muovaavine alusvaatteineen Avey on porukassa outolintu, joka kuitenkin karnevaalin aikana löytää uusia puolia itsestään. Paikallisten historiallinen muisti on pidempi kuin eteläcarolinalaisten, ja hän saa kuulla muistuttavansa Arada-heimon perillisiä Norsunluurannikolta.

Symboliikan tasolla teos on rikas, ja siinä yhdistyvät vanhat orjatanssit ja negrospirituaalit. Voodoo-kynttilöitä poltetaan ja sukutalojen nurkkiin kaadetaan rommia uhrialttareita suojelemaan. Merisairas Avey kylvetetään kylän naisten toimesta perusteellisesti, ja hän kokee saumatonta vieraanvaraisuutta näiden ihmisten parissa, jotka ovat eläneet orjareittien aiemmassa solmukohdassa. Ehkä näiden ihmisten kohtaloksi on noussut tulla erotetuksi perheistään monien merten taakse, ja myös karnevaalin osallistujien saarihyppely kertoo ”juurten” monipaikkaisuudesta.

Oli helpottavaa lukea kahden vaikeaselkoisen Grenada-teoksen jälkeen tämä amerikkalaisteos, jossa patoisin ja pidginin määrä oli maltillista. Vaikka kirjassa kerrotaan yhteisen afrikkalaisen menneisyyden etsimisestä, juuri kielelliset erot tekevät Karibian saarista vieraan maaperän myös afroamerikkalaisille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s