Voiko ihmisyydestä irtisanoutua?

Teos: Antti Rönkä: Jalat ilmassa (Gummerus, 2019)

Äänikirjan lukija: Ville-Veikko Niemelä

Antti Rönkä on 23-vuotias esikoiskirjailija, jonka teoksesta luin taannoin medioista. Hän sattuu myös olemaan Petri Tammisen poika, mutta reaalimaailman isä-poika suhde ei ainakaan ollut syy, miksi tartuin kirjaan. Koulukiusaamisteemakaan ei varsinaisesti ollut motivaattori, mutta kuvaus opiskelijaelämästä Jyväskylän yliopistosta tältä vuosikymmeneltä kiinnosti enemmänkin.

Aaro on saanut ensimmäisen mielenterveysdiagnoosinsa kesällä ennen opintojen alkua, ja fuksien piireissä hän pysyy koossa bentsojen voimalla. Nuoren miehen haurasta itsetuntoa pönkittävät kalliit miesten tuoksut ja hiustuotteet, ulkonäkökeskeisyys on nuorten maailmassa väistämätön fakta. Opintoihin keskittyminen on vaikeaa raskaiden lääkkeiden huurussa, mutta uudet kaverit ovat yllättävän ymmärtäväisiä. Tästä huolimatta Aaro odottaa joka tapaamisessa, että häntä alettaisiin tyrkkiä ja töniä. Hän kuulee myös entisten kiusaajiensa ääniä aina, kun lähestyy opiskelijakavereidensa tupakkarinkiä.

Julia on ihana Vogue-mallin kopio, jolla on tumman silkkiset hiukset. Ennen tytön tapaamista hän ei ole koskaan halannut muita kuin äitiään. Tytön ihastuminen ei tunnu Aarosta todelliselta, eikä hän koe, että olisi ansainnut niin suuren onnen. Myöhemmin hän kohtaa lastenhoitajaksi opiskelevan Isan, jonka kanssa sielunkumppanuus on täydellisempää.

Aarolla on keskiverto-opiskelijaa enemmän käyttövaraa, mikä näkyy anteliaana paukkujen tarjoamisena opiskelijabileissä. Hän myös pakenee pahaa oloaan maanisiin ostoskierroksiin, ja saattaa kirjautua arki-iltana hotelliin vain siksi, että voi. Paluu S-marketin kassalle joululomalla on rankkaa, kun nuori mies on saanut välimatkaa entisiin kiusaajiinsa syksyn ajan. Toisaalta marketin myyjänä hän saa kokemuksen kansakunnan rakentamisesta, sillä juomakaappien täydentäminen omin käsin ja siideripullojen saaminen järjestykseen on konkreettista maailman ylläpitotyötä.

Aaron vakiokysymys on, voiko ihminen olla lajitransu, eli voiko ihmisyydestä irtisanoutua, koska elämä peurana olisi luultavasti arvokkaampaa ja huolettomampaa. Kiusaamisen kokemusta Rönkä kuvaa taloudellisesti takaumien kautta, painottaen sen jättämiä vaikutuksia nuoren aikuisen nykyisyyteen. Aiheesta on kirjoitettu huomattavasti rankempaakin proosaa, jossa usein päädytään henkirikoksiin. Tässä teoksessa on haluttu osoittaa kiusaamisen arkisuus ja tavallisuus, ja kiusattujen äärimmäiset ponnistelut normalisoida omaa tilannettaan vanhempien ja opettajien läsnäollessa.

Jyväskylän ja päijäthämäläisen kotikylän lisäksi kirjassa seikkaillaan Helsingissä, Lahdessa, Amsterdamissa ja Tukholmassa. Damin keikka on tarkoitushakuisen yksinäinen, eikä coffee shop-kulttuuri avaudu nuorelle miehelle unelmien täyttymyksenä. Tuhlaajapojan kotiinpaluun teemaa Rönkä työstää monisyisesti, ja Aaron vanhempien yltiökunnollinen elämäntapa korostuu jokaisen paluun kohtauksessa.

Vaikka kyseessä on tyylipuhdas young adult-aiheinen teos, pystyin itse samastumaan kertojaan ja muihinkin teoksen hahmoihin. Itse olen opiskellut samassa instituutiossa eri maailman aikaan, eivätkä omat kokemukseni opintojen aloittamisesta olleet identtiset, mutta kuvatussa ryhmääntymisen ilmiössä oli paljon tuttua.

Esikoisromaaniksi teos on vahvan ja itsevarman kertojan jälkeä, mutta nyansoitu kieli ei kuitenkaan anna liian pikkuvanhaa vaikutelmaa, vaan henkilöt vaikuttavat ikäisiltään tiedollisesti ja kokemuksellisesti. Autofiktiiviseltä kirja tuntuu ainakin niissä kohdissa, joissa Aaro avaa suhdettaan semi-kuuluisaan kirjailijaisään, joka ei vieläkään ole saanut kutsua Linnanjuhliin. Yliopistoporukoissa tällä on jotain arvoa, mutta opiskelijakavereita kiinnostaa enemmän kuuluisuuden aikaansaama mahdollinen vauraus kuin isän hengentuotokset. Kirjallisuuden opiskelukavereiden kiinnostus Michael Korsin käsilaukkuihin antaa vaikutelman keskivertomielikuvituksen omaavista, arvomaailmaltaan konservatiivisista nuorista, jotka saattavat lukea Petri Tammisen sijaan Paulo Coelhon teoksia äitiensä kirjahyllyistä kavereiltaan salaa.

3 kommenttia artikkeliin ”Voiko ihmisyydestä irtisanoutua?

  1. Mä olen tämän vuoden aikana sekä lukenut että kuunnellut tämän kirjan. Toimi molemmissa muodoissa, en oikeastaan edes osaa päättää, kumpi oli parempi. Mua puhuttelivat myös suuresti nuo Jyväskylä-kohtaukset, ne heittivät mut suoraan omaan opiskelijaelämään. Odotan kyllä innolla kirjailijapojan ja -isän kirjeteosta, joka ilmestyy ensi vuoden puolella. Veikkaan, että se tarjoilee todella paljon hyvää pohdittavaa

  2. Olen lukenut tästä kirjasta monessa paikassa, mutta en ole itse tätä lukenut. Kiinnostaa kyllä. Kiusaaminen on tärkeä teema, itsekin opettajana ollessani jouduin käsittelemään kiusaamista. Tässä on kiva idea, että kiusaamista käsitellään yliopisto-opintojen aikana, kun yleensä liikutaan yläastevaiheessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s