Paljon melua sukumökeistä

PerintötekijätTeos: Vigdis Hjorth: Perintötekijät (S&S, 2020)

Suomennos: Katriina Huttunen

Äänikirjan lukija: Satu Paavola

Uusi norjalainen laatuproosa on takavuosina kuulunut vakiolukemistoihini, mutta viime aikoina en ole ehtinyt/muistanut päivittää sen tilannetta. Tänään avasin Vigdis Hjorthin kohuromaanin Perintötekijät tietämättä sen taustoista paljoa – ainoa, mitä tiesin, oli, että se kertoo keski-ikäisten sisarusten perintöriidoista ja että sen ilmapiiri olisi mahdollisesti raskas ja ahdistava.

Ajankohta teoksen lukemiseen ei ole paras mahdollinen, vaikka en koe kirjan ongelmakenttää omakohtaisen läheiseksi. Täälläkin päässä on ilmaantunut vanheneviin omaisiin liittyviä huolia, omaishoitoon liittyvää työnjakoa sisarusten kanssa ja sukulaissuhteiden pakkomielteistä kelaamista. Vaikka aiemmin olen ammentanut paljonkin inspiraatiota omaan kirjoittamiseeni sukututkimuksesta ja sukutapaamisista, juuri nyt en saa päällä olevasta tilanteestamme mitään luovaa irti. Tilanteemme ei ole läheskään yhtä dramaattinen tai ahdistava kuin Perintötekijöiden riitaisen suvun pattitilanne.

Teoksen kertoja on kulttuurialalla työskentelevä keski-ikäinen Bergljot, perheensä vanhin tytär, joka on katkaissut välit sukuunsa jo parikymmentä vuotta aiemmin. Ainoa yhteys on säilynyt diplomaattiseen Astrid-siskoon, jonka kanssa hän on puhunut harvakseen puhelimessa. Isoveli Bård tuntuu kertojaakin vieraantuneemmalta sukukuvioista, ja sisarukset tuntuvat jakaantuvan kahteen eri sarjaan, joilla on kovin erilaiset lapsuusmuistot.

Bergljotilla ja Bårdilla on pakottava syy ottaa etäisyyttä synnyinperheestään. Bergljot on vielä yrittänyt pitää laimeaa yhteyttä yllä lastensa ollessa pieniä, mutta tämä on osoittautunut tuhoisaksi hänen psyykelleen. Valtio on suostunut maksaa pitkän psykoterapian naiselle, joka kamppailee alkoholismin ja holtittomien seksisuhteiden houkutuksen kanssa. Myös hänen parhaalla ystävällään Claralla on elämässä vastaavia haasteita, ja välillä hän käy tankkaamassa villejä kokemuksia tämän luona Kööpenhaminassa. Suvun mustan lampaan maineen saavuttanutta naista ei uskota, kun hän yrittää avautua välirikon syistä. Nuoremmat sisarukset pitävät häntä hulluna mytomaanina, eivätkä öiseen aikaan kirjoitetut känniset sähköpostit auta häntä tulemaan ymmärretyksi.

Kielellisesti ja rakenteellisesti teos kuvastaa uskollisesti traumataustaisen henkilön jankkaavaa, toisteista ilmaisua. Riippuu lukijan henkisestä tilasta, kuinka suurina annoksina tätä tilitystä voi ottaa vastaan kerrallaan. Pidin siitä, että romaanissa kuvataan myös työelämän haasteita, jotka luovat edes pieniä hengähdystaukoja muuten raskaaseen narratiiviin.

Laatuproosaksi teoksen tekee se, ettei kertojan isän kammottavilla teoilla mässäillä, vaan tarina avautuu kerroksellisesti kuin sipuli. Juuri nyt en ollut valmis ottamaan koko tätä kakkua henkisesti vastaan, vaan keskityin enemmän romaanin muotoseikkoihin ja yleisiin tunnelmiin, ja jopa norjalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin ilmenemismuotoihin, joita teoksen alussa ylisuuret mittasuhteet saava mökkikiista edustaa. Mökkiriita onkin hieno metafora kaikelle muulle kaunalle ja katkeruudelle, mitä usein riitojen takana piilee, vaikka taustalla ei olisikaan insestiepäilystä.

Aiemmin tänä vuonna kuuntelin irlantilaisen Emilie Pinen teoksen Tästä on vaikea puhua (josta en saanut aikaan blogitekstiä). Siitä jäi samansuuntaiset tunnelmat, vaikka se ei ollut aivan yhtä raskassoutuinen kuin tämä teos. Kuitenkin tämä tarina punoutuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion jäänteiden kudelmaan, sillä nämä materiaalisesti hyvinvoivat norjalaiset puhuvat elämän kriisitilanteissakin siitä, kuinka tehohoidossa saa maksimaalisen vastineen verorahoille.

Minua alkoi myös kiinnostaa Hjorthin siskon Helga Hjorthin kirjoittama teos Fri vilje, jossa esitetään nuorempien sisarten tulkinta samasta tilanteesta. Norjaksi en tule tätä teosta lukemaan, mutta teosten saama julkisuus muistuttaa minua ruotsalaisten Felicia Feldtin ja hänen kuuluisan lastenpsykologiäitinsä Anna Wahlgrenin 00-luvulla käymästä kirjasodasta, jota seurasin alkukielellä.

5 kommenttia artikkeliin ”Paljon melua sukumökeistä

  1. Minulla jäi tämä kesken muutaman kymmenen luetun sivun jälkeen. Ahdistusta ja synkkyyttä oli minun makuuni aivan liikaa heti kirjan alussa, eikä tämä nyt vaan ollut minun kirjani. Periaatteessa kyllä pidän sukuromaaneista, mutta tämän kirjan tyylilaji ei innostanut lukemaan. Kiinnostavaa kuitenkin, että kirjailijan sisareltakin on tullut oma kirja aiheesta. Ilmeisesti tilitettävää riittää ko. suvun asioissa…

  2. Minä luin tämän sitkeästi loppuun, vaikka tuo jankutus oli puuduttavaa luettavaa. Minulle tämä oli tähän mennessä vuoden suurin lukupettymys, mutta yleisesti ottaen tätähän on kehuttu niin paljon, etten ihmettele jos Perintötekijät voittaa Blogistanian Globalian tänä vuonna.

  3. Uhhuh, eipä taida olla minulle sopivaa luettavaa tällä hetkellä. Ei niinkään aihepiirinsä kuin ahdistavuuden ja synkkyyden. Minä haluan tällä hetkellä jotain kevyttä ja piristävää. Jotenkin arjen alku ja Korona-uutiset saavat kaipaaman kepeyttä.

  4. Ihan tuntematon teos minulle ennestään. Aiheet vaikuttavat siltä, että minuakin voisi kiinnostaa ja osin juuri siksi, että tuskin löytyy omakohtaisuutta. Mutta sisarusten ja suvun väliset suhteet ja ristiriitaisuudet kiinnostavat. Mässäily ei innosta, sen sijaan tunteiden ja psyyken kuvaus ja muu vastaava kylläkin.

    Alkoi kiinnostaa tämä kirja niin paljon, että piti tsekata löytyykö enkuksi ja ilokseni sain huomata, että käännös löytyy. Ei siten tarvitse odotella kirjan saamista epämääräiseen tulevaisuuteen.

  5. Tämä kirja jätti minut hyvin ristiriitaisiin ajatuksiin. Tarina kaikkine käänteineen oli epämiellyttävä ja kaunainen, toisaalta kirjaa ei kaunokirjallisesti voi ohittaa. Kuuntelin kirjaa alkuun, mutta sen toisteinen tyyli hämmensi kuultuna. Luettuna toimi paremmin. Kirjailija on tulossa Helsinki Litiin melkein kai ainoana ulkomaisena vieraana, joten luultavasti kirjasta nyt myös kirjoitan blogiimme.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s