Lebensraum lapsuusmaisemana

Teos: Annette Hess: Tulkki (WSOY, 2020)

Suomennos: Pirkko Roinila

Lukija: Maija Lang

Viime päivät ovat kuluneet menneiden aikojen Saksoissa, idässä, lännessä, ja natsi-sellaisessa, kolmen kovin erityylisen romaanin seurassa. Jopa kaksi kolmesta teoksesta oli paperi-sellaisia, mutta Annette Hessin esikoisromaanin äänikirjatoteutus kutsui minua puoleensa enemmän kuin painettu sana.

Romaani sijoittuu Frankfurtiin vuonna 1963, ja tutkailee natsimenneisyyden perhesalaisuuksia nuoren naisen, puolan tulkki Eva Bruhnsin näkökulmasta.

Eva asuu kotona vanhempiensa luona, vaikka on jo palkkatöissä ja kihlautumassa Jurgeninsa kanssa. Kihlattu kuuluu selvästi ylempään luokkaan kuin morsiamensa, ja on arvomaailmaltaan konservatiivisempi kuin valtaosa nuorista. Seksin kuuluisi odottaa hääyöhön, ja vanhemmille esittäytyminen noudattaa ennaltamäärättyä kaavaa. Evan avioaikeita hidastaa sekin, että isosisko Anne-Grethe ei tunnu löytävän ”sitä oikeaa”. Hän ei runsaan ruumiinmuotonsa vuoksi löydä muuta kuin ukkomiesten taskulämmintä seuraa, ja ikäneidon kurja kohtalo kolkuttaa ovella.

Evan työ oikeustalon tulkkina äityy yllättävän raskaaksi, kun Auschwitzin sotasyyllisyysoikeudenkäynnit pääsevät vauhtiin. Häntä alkaa askarruttaa myös omien vanhempiensa osallisuus, sillä perheessä on vaiettu isän kokin työstä sotavuosina. Evalle on kerrottu, että hän vietti ensimmäiset elinvuotensa pommituksia paossa isovanhempien luona Itämeren ulkosaarella. Ehkä näin olikin osittain, mutta perheen kuva-albumeista paljastuu viitteitä muunlaiseen elämään. Myös isosisko on harvinaisen haluton muistelemaan lapsuuttaan.

Oikeustalolla työskentelee myös juutalaisia paluumuuttajia, kuten David Miller, joka on tullut Kanadasta saakka etsimään identiteettiään ja juuriaan. Davidin soluttautuminen paikalliseen synagogaan ei kuitenkaan suju mutkattomasti, ja hän kokee olonsa tyhjäksi sapatin viettäjänä. Hänen perheensä onnistui pakenemaan jo ennen sotaa, ja ottamaan omaisuuden mukanaan; näin ollen hän kokee olonsa osattomaksi paikallisten keskitysleireiltä selviytyneiden suureen kärsimykseen. Usein työ rankkojen istuntojen parissa vaatii myös raskaita huveja, ja määrätietoinen, laskelmoiva Jurgen pyrkii puhumaan Evan pois tehtävästään, mihin tällä on miesoletettuna tulevana puolisona oikeus.

Teos keskittyy pitkälti sisarusten työelämään ja heidän vanhempiensa yrittäjyyteen aikana, jolloin naisen asema työntekijänä oli pitkälti miesten sanelema. Molemmissa siskoissa esiintyy vastarintaa rakastettujensa ylilyönneille ja kohtuuttomille vaatimuksille, mutta jotenkin he aina onnistuvat palaamaan näiden pauloihin yksin jäämisen pelossa.

Teoksessa myös matkaillaan Itämeren lomasaarilla, Berliinissä ja Puolassa. Eva tekee rautaesiripun taakse työmatkan lisäksi myös omakustanteisen junamatkan, jonka tarkoitusperät eivät ole hänelle itsellekään lähdön hetkellä täysin selvät. Nuorta naista kalvaa myös orastava syömishäiriö, joka liittyy keskitysleirin todistajalausuntoihin ja hänen vanhempiensa ravintolabisneksiin. Yltäkylläiset schnitzelit etovat häntä, ja hän löytää mielenrauhan vain, jos pystyy laskemaan kylkiluunsa. Varsovassa hän myös haluaisi etsimänsä juutalaisen parturin kynivän päänsä, mutta tämä kieltäytyy kunniasta, eikä muutenkaan halua tunnistautua hahmoksi, jota Eva etsii.

Uskoisin, että teoksen taustalla on paljon tosi elämän dokumentointia, ja 1960-luvun ajankuva tuntuu ainakin omasta näkökulmastani todella autenttiselta. Sen sijaan sisarusten sotamuistot ovat syystäkin kaoottisia, koska yrityksenä tässä on avata varhaisen lapsuuden autenttisia muistoja ilman vanhempien kertomaa.

Kustantaja luonnehtii teosta ”lukuromaaniksi”, mitä se varmaan on siitä näkökulmasta, että siinä esitetään tavallisten ihmisten arkea (myös iloa ja onnellisuuden etsintää) historian raskaiden varjojen lomassa. Kaikki teoksen hahmot eivät ole Evan kaltaisia murehtijoita, ja osalla on muunkinlaista taustaa kuin SS-jäsenyyttä. Romanttiseksi fiktioksikaan en tätä luokittelisi, sillä olen lukenut monia muita dramaattisempia tai siirappisempia rakkaustarinoita hakaristilipun varjossa. Vahvan naisnäkökulman vuoksi teos saattaa kiinnostaa enemmän naisia kuin miehiä, mutta ajankuvan tarkkuuden ja yleisen historian kattavuuden vuoksi arvostan teosta vakavasti otettavana historiallisena fiktiona, joka kuvaa mainiosti kokonaisen ikäluokan sukupolvikokemusta.

Yksi kommentti artikkeliin ”Lebensraum lapsuusmaisemana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s