Kristoffer Bark iskee jälleen

Teos: Anna Jansson: Varjo kannoillasi (Gummerus, 2022)

Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom

Äänikirjan lukija: Ville Tiihonen

Örebron poliisi Kristoffer Barkista on jäänyt minulle ensi tapaamisesta suht vahva muistijälki, joten ehdin jo odottaa sarjan toista osaa. Kristoffer siis on noin viisikymppinen eronnut sinkkumies, jonka elämää on varjostanut aikuisen tyttären katoaminen (ja myöhemmin löytyminen kuolleena) ja huoli ex-vaimosta, jolla on vaikea päihdeongelma. Näiden huolien vuoksi hänet on hyllytetty poliisivoimissa cold case-tutkijaksi, eli kirjaimellisesti käpykaartiin.

Aloitusjaksossa opimme paljon Kristofferin vihanhallintaongelmasta, jonka lieventämiseksi hänet pakotettiin terapiaan. Tähän hän suhtautui ylimielisesti, mutta päätyi sitten rakastumaan terapeuttiinsa, Mia Bergeriin. Tilanne on siksikin kinkkinen, että Kristoffer voi jatkaa ihastuksensa tapaamista vain käymällä terapiassa – mikä tahansa romanttisen tunteen ilmaisu johtaisi yhteyden katkeamiseen tuohon unelmien naiseen.

Kirjassa vatvotaan poliisien ihmissuhteita keskimääräistä dekkaria enemmän, mutta mikään cosy crime-teos ei kuitenkaan ole kyseessä. Tässä osassa Kristoffer palaa ratkaisemattomaan murhakeissiin vuodelta 2008, jossa paikallinen ala-asteen opettaja Emelie katosi ja löytyi kolme vuotta myöhemmin tynnyriin naulattuna järven pohjalta. Eli sarjassa tehdään raakoja ja ahdistavan kekseliäitä murhia, usein erikoisissa paikoissa Örebron läheisellä maaseudulla.

Tämän teoksen yhteiskunnallinen teema liittyy töissä loppuunpalamiseen, ja sitä seuraavaan taloudelliseen katastrofiin, tukiviidakossa sinnittelyyn ja vaikeuksiin tulla ymmärretyksi. Toisaalta siinä kerrotaan myös ruotsalaisen työelämän joustavuudesta ja erilaisuuden sietokyvystä työpaikoilla. Siellä kun on mahdollista pitää työpaikka, vaikka olisi epäsosiaalinen, aamuäreä tai muuten haastava käytökseltään.

Keskeinen henkilö Kristofferin rinnalla on tämän tiimin alainen, nuorempi poliisi Sara, joka kärsii kroonisesta uupumuksesta. Kristoffer haluaa tutustua alaiseensa, vaikka ei ole tätä koskaan nähnytkään. Pian käy ilmi, että Saran perheeseen kohdistuu epämääräinen uhka kekseliään stalkkerin muodossa.

Enempää ei kirjan juonesta kannata tietää ennen lukemista, mutta juoni on lennokas ja vaikeasti ennustettava. Teokseen mahtuu myös makaaberia huumoria. Minua ainakin nauratti kovasti suruterapeutti Ullan hahmo, ja suruviikonlopun vietto Helsinglandin syrjäisessä hotellissa. Koin, että kerrankin sain luvan kanssa nauraa ilmiölle, jolle nauraminen reaalimaailmassa on kyseenalaista. Uskoisin, että Ruotsissa kaupallinen sielunhoito on askeleen edellä Suomen markkinoita, ja että kirjassa mainittu villi ja vapaa, seurakuntien ulkopuolinen kurssitoiminta on vasta tulollaan Suomeen.

Tämä sarja on nyt minulle yhtä iso hitti kuin Ninni Schulmanin Hagfors-sarja, ja tosiaan viihdyn molemmissa siksi, ettei niissä pyöritä Tukholman hipsterivyöhykkeellä. Schulmanin kirjoissa meininki on asteen maalaisempaa kuin tässä sarjassa, jossa Örebron paikallisuus ei nouse nurkkakuntaisen fiilistelyn tasolle. Tämän sarjan aloitusosassa liikuttiin paljon luonnossa, mutta kakkososassa Kristoffer Bark ei ehtinyt pyöräillä rakastamillaan saarilla. Tarinat olivat ilahduttavan erilaiset, vaikka molemmissa oli naisiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa ahtaissa, suljetuissa paikoissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s