Evankelistasta anarkistiksi

Teos: Suvi Auvinen: Kaltainen valmiste (Kosmos, 2021)

Äänikirjan lukija: Suvi Auvinen

Suvi Auvinen kuuluu niihin itseäni nuorempiin aktivisteihin, joita samalla ihailen ja joiden ulosanti ärsyttää siitä huolimatta. En siis ollut varma, pystyisinkö lukemaan hänen omaelämäkerrallisen esseeteoksensa loppuun. Elämme kuitenkin aikoja, joina yllättävät henkilöt saattavat löytävät itsensä miekkareissa, ja jolloin moni meistä päätyy kohtaamaan ihmisiä, jotka pakenevat kotimaastaan siksi, että ovat joskus käyneet miekkareissa. Suvi Auvinen on henkilö, jonka sanoista olisi varmasti lohtua heille, jotka joutuvat aloittamaan elämäänsä alusta jonkun aatteen vuoksi.

Tässä teoksessa pohditaan useiden ismien olemusta, ja kirjoittaja kokee kuuluvansa woke-kulttuuriin siitä huolimatta, että kritisoi joitain sen keskeisiä periaatteita. Auvisen elämään on mahtunut monia suuria aatteita, mutta luonteeltaan hän on kuitenkin enemmän toimija kuin akateeminen pohtija. Koulutukseltaan hän on taiteiden maisteri draaman alalta, mutta parhaiten hänet tunnetaan veganismin puolestapuhujana. Näinä päivinä hän on toimitusjohtaja itse perustamassaan konsulttifirmassa, eli on osoittautunut myös taitavaksi rahan tekijäksi. Monella tapaa hän vaikuttaa kameleonttiluonteelta, jolle on ominaista jatkuva liike niin työelämässä kuin filosofioissa.

Innostuin kirjasta siksi, että Auvinen kertoo siinä humoristisesti nuoruuden kokemuksistaan karismaattisen kristillisyyden kentillä. Hän on saanut ottaa kasteen vastaan kolme kertaa, sillä tällä kentällä on tyypillistä, ettei kilpailevan seurakunnan upotus kelpaa. Hänet on siis kastettu vauvana ev. lut. kirkossa, ja nuorena pienessä karismaattisessa seurakunnassa ja vähän myöhemmin Vapaakirkossa. Auvisen hengellisen etsinnän kausi kesti vuosikausia, ja hän ehti jo treenata taitojaan evankelistana, mitä hän myöhemmin piti hyvänä valmennuksena teatterikouluun. Hurjimmillaan hän jopa käytti kihlasormusta, johon oli kaiverrettu Jeshuan nimi hepreaksi.

Myös aktivistina Auvisen tyyliin on kuulunut kansanvalistustyyppinen ”lähetystyö”, joka voi olla kovin kuluttavaa, jopa uuvuttavaa. Aktivistipiireissä työuupumuksen merkkeihin on herätty vielä hitaammin kuin yritysmaailmassa. Tärkeää onkin kysyä, tuoko oma aktivismin muoto edelleen iloa harjoittajalleen, ja saako toiminnastaan iloita.

Pidin kirjassa Jeesus-anekdoottien lisäksi matkakuvauksista, ja pystyin parhaiten samastumaan nukketeatterintekijään kaikista Auvisen aktivistipersoonista. Tässä reissataan muun muassa Keniassa ja Balkanilla, ja varsinkin Kenian-reissulla oli käänteentekevä merkitys Auvisen politisoitumisessa.

Teoksen hassuimmat muistot liittyvät kuitenkin Muumeihin, ja Auvisen keikkoihin ruotsinlaivoille lasten viihdyttäjänä. Tämä on ollut varsin yleinen kesätyö draaman opiskelijoiden parissa, ja Auvinen pohtiikin, voiko Muumina esiintymistä kutsua paskaduuniksi. Naureskelin myös hänen analyyseilleen Muumilaakson yhteisön talousjärjestelmästä, joissa oli myös viitteitä erilaisten ammattien arvostuksesta. Tove Jansson toki oli oman elämänpiirinsä ja aikansa tuotos, joka ei ehkä Muumeja luodessaan ajatellut välittää viestiä työllisyyden hoidosta.

Suosittelen kirjaa varsinkin niille lukijoille, jotka eivät ole koskaan käyneet mielenosoituksessa, tai jotka muuten suhtautuvat ”hamppuhippeihin” kyynisesti. Sillä tästä teoksesta voi nauttia, vaikka ei jakaisi kirjoittajan kanssa samaa maailmankatsomusta. Itse en yllättynyt kirjan sisällöstä, mutta pidin sen kepeän humoristisesta, itseironisesta tyylistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s