Työväenkuppiloiden valioliigassa

Teos: Michael Ondaatje: Leijonan puvussa (Otava, 1996)

Suomennos: Juhani Lindholm

Löysin kirjaston kierrätyshyllystä tämän kirjahelmen, jonka olen lukenut englanniksi 00-luvulla, mutten muistanut siitä yksityiskohtia. Kaikki kolme lukemaani Michael Ondaatjen teosta ovat olleet upeita, ja The English Patient kuuluu lempileffoihini. Mutta sitä en muistanut, että tämän kirjan pari hahmoa jatkaa seikkailujaan Englantilaisessa potilaassa.

Patrick Lewis on Ontarion maaseudulla kasvanut nuori mies, joka saapuu Toronton kaupunkiin vuonna 1930, kun maata alkaa kurittaa talouslama. Sekatyöläisen poikana hän on tottunut elämän jatkuvaan epävarmuuteen, mutta hän onnistuu saamaan töitä kaupungin rakennustyömailta dynamiittimiehenä. Lähes kaikki Patrickin uudet ystävät kaupungissa ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, ja aika moni myös kiivaita sosialisteja. Kirjassa on jälkiä myös suomalaisista, vaikka päähenkilöiden galleriaan he eivät mahdu. Patrickin ottotyttären Hanan isä on suomalainen sosialisti, mutta tämä ehti kuolla ennen tytön syntymää. Sama Hana päätyy sitten aikuisena sairaanhoitajaksi Italiaan, ja Juliette Binochen tähdittämäksi.

Teoksen romanssirintama on omaperäinen, mutta Patrick on kovan onnen mies vähän joka elämän saralla. Ensiksi Patrick rakastuu Claraan, joka on näyttelijä ja erään kadonneen miljonäärin rakastaja. Miljonääri piileskelee Claraan kanssa Patrickin kotikaupungissa, ja mustasukkaisuuskohtauksessa Patrick menettää toisen silmänsä näön. Claraa etsiessä hän törmää tämän parhaaseen ystävään Aliceen, ja alkaa elää tiiviisti tämän ja Hana-tyttären rinnalla. Alice työskentelee monissa maahanmuuttajateattereissa ja osallistuu aktiivisesti työväestön järjestämiin mielenilmauksiin. Patrick itse on enemmän kirjojen parissa viihtyvä introvertti, mutta Alicen kautta hän ajautuu poliittisiin piireihin.

Caravaggio on eeppinen italialainen ammattirikollinen, joka vetää myös Patrickin hämärähommiin. Kaksikko joutuu yhdessä linnaan, ja tämän keikan aikana Alice kuolee Torontossa. Linnasta palatessaan Patrick alkaa Hanan huoltajaksi, vaikka tyttö on jo oppinut pärjäämään omillaan.

Pidän romaanissa eniten eri kansallisuuksien kuppiloiden kuvauksesta, sillä tämän päivän Torontossa löytyy edelleen näitä 20-30-luvuilla perustettuja ”greasy spooneja”. Elin itse itäeurooppalaisvyöhykkeellä, jossa oli ukrainalaisia leipomoita ja puolalaisia baareja. Tässä kirjassa vietetään paljon aikaa makedonialaisten kuppiloissa. Monikulttuurisuus on vielä tässä vaiheessa pitkälti eurooppalaisten valkoisten toisiinsa sekaantumista. Patrick itse on melko historiaton hahmo, mutta mahdollisesti hänellä on irlantilaista alkuperää. Hänen isänsä ei kerro juttuja vanhempien kotimaasta, ja isän kuoltua kaivosonnettomuudessa hän jää täysin yksin maailmaan.

Kirjassa eri maahanmuuttajilla on erilaisia strategioita kielen oppimiseen. Maaseudulla aikuiset miehet käyvät koulua lasten rinnalla oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan englanniksi. Torontossa kielikouluina toimivat elokuvateatterit, joissa varsinkin perheettömät viettävät kaiken vapaa-aikansa. Ja joka toisella nurkalla on suomalainen työväentalo.

Ihailen Ondaatjen kerronnan kykyä, sillä hän onnistuu saamaan tähän tiiviiseen romaaniin monen eri ammattikunnan ja teollisuuden alan historiaa, Toronton kaupunkikehityksen kaarta ja usean maahanmuuttajayhteisön vaiheita. Teos kesti hyvin toisenkin lukukerran, ja erityisesti ilahduin, kun tällä kertaa tajusin noiden kahden hahmon yhteyden Englantilaiseen potilaaseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s