Kun vastassa on hulevesimafia

Teos: Niina Repo: Anteeksianto (WSOY, 2022)

Äänikirjan lukija: Laura Malmivaara

Verna, Ossi ja Vanamo muodostavat pienen perheen ja tiiviin yksikön tuiki tavallisella suomalaisella pientaloalueella. Perheen muuttaessa harvoin tarjolla olevaan paritalon puolikkaaseen tytär Vanamo on esiteini, ja vanhemmat lupaavat hänelle, ettei hänen tarvitse enää vaihtaa koulua. Perheessä on tavallisia rahahuolia, sillä kumpikaan vanhemmista ei ole erityisen urakeskeinen. Isän työ laboranttina on vakituinen, mutta äiti, joka ei ole koskaan valmistunut yliopistosta, sinnittelee opettajan sijaisena ja siivoojana keikkatöissä. Koulutoimeen hän saa myöhemmin ikuisen bännin hyökättyään munan kuvia piirtäneen pojan kimppuun märällä taulusienellä.

Näin ollen Vernalla on myös aikaa perehtyä taloyhtiönsä aiempiin omistussuhteisiin, ja remontoinnin tarpeisiin. He ovat ostaneet unelman, talon, jossa asukkailla on tilaa tanssia riemusta, mutta entisissä omistajissa, ”markettimiehessä” Jounissa ja tämän vaimossa Sallassa on jotain epäilyttävää. Ja kun unelmahötön alta paljastuu merkittävä kosteusvaurio, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa vaatia oikeuksiaan virallista kautta.

Niina Repo on rakenteellisesti taitava kertoja, joka osaa luoda jännitystä ja kauhua minimalistisilla aineksilla. Tässä kirjassa ainekset ovat kovin arkiset, mutta lukija saa riittävästi pähkinöitä purtavakseen, jotta mielenkiinto säilyy loppuun saakka. Onko kyseessä dekkari vai psykologinen trilleri, sen saa kukin lukija itse päättää. Kirjan juonesta ei kannata ottaa selvää ennen siihen tarttumista, sillä se on ainoa taso, joka tarjoaa yllätyksiä.

Olisin toisessa mielentilassa saattanut jättää teoksen kesken, sillä minua ei yleensä kiinnosta talokauppoihin, remontointiin tai porvarillisiin omistamisen huoliin liittyvät tarinat. Teoksen toinen keskeinen painopiste on teinidraama, mutta sekin oli kovin tavallista, jopa kesyä. Kiinnostavaa taas oli päähenkilöiden, varsinkin Vernan, käsitykset pahuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Markettimies nousee hänen päässään pahuuden ilmentymäksi, vaikka monille muille hän on yhteiskunnan tukipilari, se puuhakkaan harmiton isukki, joka tunkee tyttärensä futisjoukkueen apuvalmentajaksi. Mutta tällaisilla isukeilla on taipumusta muodostaa mafioita, ja kahmia itselleen vaikutusvaltaa hulevesiasioissa.

Kirjan Vernaa ei käy kateeksi, sillä hänen kunnallistekninen kartoituksensa kääntyy maaniseksi pakkomielteeksi. Hänellä riittää puhtia generoimaan energiaa koko kukkulalle, mutta hänen tekemisensä suunta on negatiivista. Muistiinpanot entisten ja nykyisten naapureiden toimista eivät auta häntä voittamaan käräjille viemäänsä keissiä, eikä pariskunnan tuloilla voida palkata kovinkaan vakuuttavaa asianajajaa.

Kirjan ymmärtäminen dekkariksi vaati minulta paljon paukkuja, kun ainoa viite rikostutkimuksiin on lukujen väliset podcast-otteet tulevaisuuden true crime-ohjelmasta. Jouduin myös kelailemaan äänikirjaa eestaas, sillä putosin juonesta pari kertaa kärryiltä. Toisaalta varsinkin Vanamo-tyttären päiväkirjamaiset puheenvuorot auttavat kärryillä pysymisessä, sillä hän laskee kriisin etenemistä päivissä ja viikoissa.

Luin tämän teoksen rinnalla toisen tuoreen kotimaisen teoksen keski-ikäisen, kotona viihtyvän äitihahmon äärimmäisestä viherkasvihurahduksesta, ja näissä teoksissa oli paljon yhteistä. Vertailen teoksia seuraavassa arviossani. Yleisemmällä tasolla luulen, että kotoiluun, remontointiin ja mökkihöperyyteen keskittyvät kirjat tulevat olemaan lähivuosien trendi, koska kirjailijoilla ei ole ollut mahdollisuuksia hakea vaikutteita teoksiinsa kovinkaan laajalta reviiriltä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s