Kovanaamojen kyläyhteisössä

Teos: Fernanda Melchor: Hurrikaanien aika (Aula&co, 2021)

Suomennos: Essi Ketonen

Äänikirjan lukija: Meri Nenonen

Viime aikoina olen päätynyt lukemaan monia teoksia summamutikassa, kun ei ole ollut tilausta suoratoistopalveluun. Asiaan on pian tulossa parannusta, kun voitin kilpailussa 3 kk jakson Storyteliin. Sitä odotellessa kuuntelen edelleen teoksia Piki-kirjaston valikoimista, enkä muistanutkaan, kuinka takkuista sieltä on löytää mitään haluamaansa.

Fernanda Melchorin (s. 1982) teos Hurrikaanien aika oli yksi näistä ”sattumista”. Se sijoittuu Meksikoon nykyaikana, La Matosan kylään, jossa on äskettäin tapahtunut moderni noitavaino. Pikkunoita on tullut surmatuksi kylän laidalla, hyvin pian tämän äidin luonnollisen kuoleman jälkeen. Tällä kaksikolla oli rohdot kaikkeen mahdolliseen, mutta varsinkin naisten mustasukkaisuuteen ja ei-toivottuihin raskauksiin. Murhasta epäillään kahta kylänmiestä, Mundraa ja tämän poikaa Luismia. Mutta myös monella muulla olisi ollut syytä tappaa tämä nuori herbalisti, ja tilanne on sekava.

Enimmäkseen romaani kertoo 13-vuotiaasta Normasta, joka on raskaana ja on karannut kotoaan toisesta kylästä. Norma on tehnyt laittoman abortin ja makaa sairaalassa sosiaalityöntekijöiden panttivankina. Ukaasi on, ettei Norma pääse pois sairaalasta ennen kuin hänen ”poikaystävänsä” tunnustaa tekosensa. Norman tausta on kovin rankka ja surullinen: hän on jo jonkin aikaa joutunut toimimaan isäpuolensa panopuuna, ja päästäkseen pois tästä tilanteesta hän on iskenyt nuoremman miehen, Luismin, ja päätynyt majailemaan tämän perheen luo La Matosaan.

Luultavasti tämä ei ole huono teos, kun se on saapunut Suomeen saakka yhden lempparikustantamoni julkaisemana. Melchor ainakin on onnistunut pääsemään autenttisen oloiseen kielelliseen moodiin, eli tässä puhutaan raakaa työväestön katukieltä. Mutta koin, että tähän oli ympätty kaikki mahdolliset yhteiskunnan ongelmat yksiin kansiin, enkä ollut mistään yllättynyt. Teos siis kertoo nuoren naisen seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi huumeongelmista, prostituutiosta ja yhteiskunnan läpileikkaavasta machokulttuurista, joka tekee myös naisista aggressiivisia kovanaamoja.

Jotenkin myös tuntui, että teoksen kaikki hahmot olivat samasta muotista valettuja ja puhuivat samaa seksuaalisväritteistä kieltä. Kirjan tempo on kiihkeä, ja siinä puhuvat henkilöt ajautuvat pitkiin monologeihin. En jaksanut tutkiskella painettua tekstiä, mutta sain selville, että Melchor käyttää pitkissä tykittävissä lauseissaan mahdollisimman vähän välimerkkejä.

Oikeastaan ainoa yllätys liittyi uhrin, eli Pikkunoidan sukupuoleen, eli tajusin vasta loppupuolella, ettei hän ollutkaan nainen, vaan transvestiittimies. Melchor on saanut teokseensa inspiraatiota True crime-osastolta, mutta on muuttanut alkuperäistä rikostarinaa huomattavasti kohti fiktiota.

Teos on saanut paljon kansainvälistä huomiota, ja oli takavuosina monen kilpailun listoilla. Vaikka en suorastaan pitänyt tästä teoksesta, olen nyt tutustunut yhteen lupaavaan meksikolaiseen kertojaan. Hän siis osaa kirjoittaa vetävää tekstiä, mutta toivon mukaan tuo seuraavissa kirjoissaan esiin hieman nyansoituneempia henkilöhahmoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s