Olo on kuin osuuskaupan hoitajalla

Teos: Enni Mustonen: Saako olla muuta? (Otava, 1985)

Äänikirjan lukija: Anna Kuusamo

Kokeiluni Storytelin äänikirjojen maailmassa ei ole alkanut kovin lupaavasti, jos ensimmäisiin teoksiin lukeutuu Enni Mustosen varhaisen tuotannon teoksia. Tosin en ole ollut tietoinen koko kirjailijasta 1980-luvulla, ja tuon ajan romanttinen viihde kiinnostaa nostalgiamielessä ajankuvan vuoksi.

Teoksessa nuori helsinkiläinen kassamyyjä Paula Sipari saa työstään potkut tuotannollisista syistä, ja päätyy kysymään töitä tätinsä pitämästä kyläkaupasta Etelä-Savosta. Luhtipohjassa sinnittelee vielä osuuskaupan haaraliike, vaikka kysyntä on mökkisesongin ulkopuolella heikkoa ja kaupan hoitajatkin raihnaisia. Siparin suvun suonissa virtaa kuitenkin aito viipurilainen kauppiassuvun veri, ja Paulasta odotetaan ihmeidentekijää rakennemuutoksen kourissa sinnittelevään kyläyhteisöön.

Kirjassa liikutaan minulle perin tutussa ympäristössä, jossain Etelä-Savon ja Keski-Suomen tajamaalla Mikkelistä pohjoiseen. Kuvattu ympäristö muistutti lähes identtisesti mökkikuntaamme Kangasniemeä, vaikka paikoilla oli tässä fiktiiviset nimet. Muistan vielä paikkakunnan jo kuolleita ja kuopattuja kauppaliikkeitä 1970-80-luvuilta, joten tarina tuntui kovin todenmukaiselta.

Tapahtumien tasolla kirjan juoni on ennaltaodotettava, eli siinä vietetään jännittävää juhannusta tanssilavalla. Kilpailevan kauppaketjun omistajasuvun poika yrittää kosiskella Paulaakin, vaikka on menossa kihloihin osuuskaupan johtajan tyttären kanssa. Paula tosin on jo riiustellut saksalaisen Maxin kanssa, mutta osuuskaupan prinsessa-Tiia uhkaa viedä hänetkin.

Osuuskaupalla on melkoinen mafia paikkakunnalla, ja sen liikkeenjohdon menetelmissä olisi parantamisen varaa. Kun sitten käy selväksi, ettei Luhtipohjan liikkeellä ole tulevaisuutta osuuskauppana, nuori Paula saa haasteen vastaan tulevana yrittäjänä. Voisiko kauppa menestyä takahuoneen kotileipomon turvin? Ja kuinka palvella vaativia mökkiläisiä, joiden tuomia tuloja ilman kauppaa olisi mahdotonta pitää hengissä?

Pidin kirjan aihepiiriä kohtuukiinnostavana, mutta toteutus jäi puolilämpöiseksi. Toisaalta teos ei paljoa eronnut uudemmista maalaisromanttisista kirjasarjoista, ja näin ollen kestää hyvin vertailun esimerkiksi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmi-sarjan kanssa. Kesän viettooni mahtuu aina muutama tällainen tuttavuus, eikä tämä teos ollut maalaisromantiikan genren sisällä huonoimmasta päästä. Mustosen suosiosta kertonee myös se, että hänen vanhoja kirjojaan on nyt saatavilla äänikirjoina hulppea määrä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s