Korkeaa jännitystä Värtahamnetissa

Teos: Sofie Sarenbrant: Suojelusenkeli (WSOY, 2022)

Suomennos: Helene Butzow

Äänikirjan lukija: Satu Paavola

Juhannuksen dekkariksi valikoitui Emma Sköld-darjan yhdeksäs osa. Olen tainnut lukea tästä sarjasta nyt neljä tai viisi teosta väärässä järjestyksessä. Sarja sijoittuu Tukholmaan, ja poliisityön lisäksi siinä kuvataan varsinkin uusperheellisyyden haasteita.

Tässä osassa Emman työtoveri ja tuore hoito Krillan katoaa, ja hänen etsintänsä sitoo paljon poliisivoimien resursseja. Miehen etsintä alkaa Värtahamnetista, ja etenee käytöstä poistetun, ränsistyneen St. Gertruden mielisairaalan alueelle. Siellä majailee nykyään asunnottomia ja narkkareita, ja aluetta on vartioinut eläkkeellä oleva Arne Lillemor-koiransa kanssa. Myös Krillanin sisarpuoli Veronika, jolla on vaikea huumeongelma, on kadonnut, ja hänen biologinen isänsä löytyy mielisairaalan alueelta kuolleena.

Krillanin keissistä on jo tulossa kylmä tapaus, sillä Tukholman poliisivoimissa on leikattu määrärahoja, eikä kuukausia kadoksissa olleita voida enää etsiä. Emma ei haluaisi luopua toivosta, mutta samaan aikaan perhevelvollisuudet kutsuvat. Moni hänen lähipiirissään on huolissaan kahden kiireisen poliisin ehtimisestä perhe-elämän saralla.

Suuressa roolissa tarinassa ovat Emman sisko Josefine ja ex-miehen uusi tyttöystävä Nora. Nämä naiset joutuvat ottamaan vähän liikaakin vastuuta Emman ja Nylletin tyttäristä, ja varsinkin Nora kamppailee ikuisen jees-naisen roolissaan. Noran työroolin terapeuttina ei ole kotiroolia selkeämpi.

Vakavammalla tasolla teos kertoo ruotsalaisen yhteiskunnan mielenterveystyön sudenkuopista, pakkohoidosta, ja heitteillejätöstä. Yksityisten terapeuttien turvattomuus on teema, jota en ole tullut ajatelleeksi paljoa, joten sain teoksesta uutta ajateltavaa.

Tukholma oli muutenkin pyhinä agendalla, kun yritin auttaa erästä sinne matkustavaa karttalukutaidotonta ystävää löytämään paikkaan X Östermalmilla Värtahamnetista käsin. Eli teoksen alkuasetelma tuntui todella tutulta, ja se lähti käyntiin mielessäni vauhdikkaasti. Mutta jossain vaiheessa hieman puuduin Emman ja Nylletin päiväkotiralliin, ja koen, että sarjassa kuvataan liikaa poliisien suhdekuvioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s