Moninaisuudesta yhteisön sisällä

Teos: Nura Farah: Lumimaa: kertomuksia (Otava, 2022)

Äänikirjan lukija: Sonia Lindfors

Suomensomalialaisen Nura Farahin kolmas teos on novellikokoelma, joka kuvaa pääkaupunkiseudulla asuvien somalitaustaisten henkilöiden arkea. Suuri osa teoksen hahmoista on nuoria aikuisia, jotka joko opiskelevat tai toimivat työelämässä. Vaikka heillä on selkeää eteenpäin menon meininkiä elämässään, he joutuvat liian usein kohtaamaan tietämättömyyttä, ajattelemattomuutta ja silkkaa rasismia arjessaan.

Islam vaikuttaa hahmojen elämään tavalla tai toisella, mutta mitään pakettiratkaisua uskonnon suhteen ei keneltäkään löydy. Osa kirjan naisista on tietoisesti valinnut naimattomuuden ja lapsettomuuden, osalle on ok juoda viiniä kotisohvalla viikonloppuisin. Osa saattaa käydä myös baareissa. Yhdelle nuorelle naiselle tulee ongelmia yhteisössään jo siitä, että hän joutuu marketin kassana myymään alkoholia. Yhteisössä ”huono naiseus” on laajalti viljelty leima, ja rajoittaa ammatinvalintaa.

Muoti ja pukeutuminen kiinnostavat, mutta länsimaisessa uimapuvussa esiintyminen ei ole kaikille luontevaa tai mahdollista. Burkinin käyttö uimahallissa tuottaa ikäviä tilanteita, ja kantaväestön aggressiivisuus tätä vaatekappaletta kohtaan on ärhäkkää.

Osassa tarinoista päähenkilön keskeinen ongelma on varsin arkinen: Shukri joutuu tallaamaan kivisen polun päästäkseen vihdoin rentoutumaan burkini päällä lähiuimahallin terapia-altaaseen, mutta hän ei halua luopua rakkaasta harrastuksestaan. Lukiolainen Amaal jännittää vanhojentansseja, vaikka suomalainen kavaljeeri on harvinaisen rento ja fiksu nuori mies.

Osassa tarinoista koetaan rankempia asioita, kuten päihdeongelmia ja asunnottomuutta. Asuntomarkkinoiden rasismi kosketti minua erityisesti, eli on olemassa taloyhtiöitä, jonne pääsy ei välttämättä onnistu, vaikka tekisi parhaimman tarjouksen. Joillekin pääkaupunkiseudulla (ja miksei muuallakin) asuville kantaväestön edustajille somalius on kuin tarttuva tauti, ilmiö, joka alkaa uhkaavasti pesiä ja lisääntyä myös talojen julkisissa tiloissa.

Novelleja kokoelmassa on 14, ja ne ovat suht lyhyitä. Kokonaisuutena teos on kuitenkin loppuun hiottu, ja antaa varsin kattavan kuvan yhteisöstä, joka ei ole suinkaan yksimielinen siitä, millaista on hyvä elämä, ja mihin nuorempien polvien pitäisi pyrkiä.

Teoksesta jäi mieleeni sosiologinen vaikutelma (eli teos ristivalottaa yksilön ja yhteisön suhdetta monesta suunnasta), ja luulisin, että se voisi miellyttää varsinkin nuoria lukijoita riippumatta etnisestä taustasta.

Olen parhaillaan suunnittelemassa kulttuurihanketta, joka liittyy afrosuomalaisuuteen, ja monesta syystä Nura Farah kuuluu ensimmäisiin ihmisiin, jota haluaisin haastatella.

Luin viikonloppuna kolme afrosuomalaista teosta putkeen, ja Lumimaa oli niistä moniäänisin ja helpoimmin omaksuttava. Kirjojen vertailu ei ole järkevää siksi, että tämä teos on fiktiota, ja kaksi muuta olivat suht nuorten henkilöiden omaelämäkertoja. Mutta niissä liikuttiin osittain yhteisessä mielenmaisemissa, vaikka kertojien äänten paino oli kaikissa erilainen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s