Tunnetyötä hämäläisellä sukutilalla

Teos: Riku Siivonen: Kaikki isäni tavarat (WSOY, 2022)

Äänikirjan lukija: Panu Vauhkonen

Minun ei nyt kannattaisi haahuilla kotimaisten kirjauutuuksien maailmassa, kun yritän tässä keksiä itselleni ihan oikeaa toimeentuloa kirjojen maailmassa. Mutta apurahojen hakemuskiireidenkin keskellä aina joku aihepiiriin liittymätön teos alkaa kiinnostaa.

Luin ennen Riku Siivosen esikoisromaaniin tarttumista parikin lehtijuttua teoksen taustoista. Kyseessä siis on fiktiivinen teos, ei autofiktio, mutta Siivonen kertoo saaneensa teokseen inspiraation perimältään hämäläisellä sukutilalla. Siivosen edesmennyt isä oli todellinen keräilijäluonne, joka avioeron jälkeen alkoi viettää enemmän aikaa tavaroiden kuin ihmisten keskellä.

Romaanin isä on puuhakas renessanssi-ihminen, joka tekee päivätyötä seurakunnan ja partion nuoriso-ohjaajana. Omalle pojalleen hänellä on vähemmän aikaa, ja yhteys ohenee edelleen vanhempien eron jälkeen. Aikuisena kertoja palaa jälleen juurilleen kuuntelemaan isänsä vuolaita esitelmiä työkaluista, partioliikkeestä ja merenkulun solmutaiteesta.

Pojalla itsellään on ollut ongelmia huumeiden, uhkapelaamisen ja parisuhteiden saralla, mutta työ media-alalla on nousujohteista. Helsingissä hänen kuplassaan ei ole tavatonta pitää työkuntoa yllä amfetamiinillä. Lapsensa vauvauintiinkin hän menee kunnon kannabispöllyissä, mutta yrittää silti olla enemmän läsnäoloinen isä kuin siittäjänsä. Työpaikan personal trainer pitää urakiipijöille aamukuuden voimatunteja, mutta toimittaa myös heille ketamiinia.

En tiedä, miksi ihastuin tähän kertojan ääneen, kun huumeiden käytön ulkopuolella loppupeleissä kyseessä on aika tyypillinen keski-ikäisen miehen surukirja. Toki tässä kuvattu tavarapaljous ahdisti, mutta tämä ei ole sosiaalipornahtava teos sairaalloisesta hamstraajapolosta, vaan päähenkilö pyrkii ymmärtämään isänsä taipumuksia. Ja samalla myös omaa ikääntymistään, jossa alkaa myös ilmaantua vastaavia tavaraan kiintymisen merkkejä. Urkuharmonien pelastamisesta tulee isän ja pojan yhteinen juttu isän viimeisillä metreillä, ja poika jatkaa tätä vielä kuoleman jälkeen.

Teos varmasti koskettaa kaikkia, joilla on tavaraan kiintyneitä läheisiä. Itseä naurattivat varsinkin havainnot työkaluista, ja niiden maagisesta sikiämisestä. En oikein edes tiedä, mikä on rälläkkä, mutta taatusti sellainen löytyy myös meidän sukumökiltä.

Siivosen toimittajan taipumukset näkyvät kertojan skarpeissa, mutta huumepöllyisissä kansantaloudellisissa analyyseissa, joilla hän pitkästyttää kanssakuulijoitaan. Keskeisenä yleisönä toimii henkilö nimeltä Taiteilija, jonka kanssa suhde kehittyy romanttiseksi pikkuhiljaa.

Luulen, että tästä kirjasta on iloa ja lohtua kaikille, jotka kamppailevat johonkin siivoamiseen tai tavarapaljouteen liittyvän kriisin kanssa, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Itselle tämä teos tarjosi lempeyttä ja sallivuutta ilmiselvän terapeuttisen diskurssin ulkopuolella.

Olen myös lukenut John Irvingin Kaikki isäni hotellit, johon kirjan nimi ovelasti viittaa. Kovin paljoa en tuosta teoksesta muista, mutta kaipa se oli eeppinen megalomanian kuvaus. Tässäkin pienituloinen, mutta maaninen isä harrasti amerikkalaisia autoja, ja olisi varmasti flipannut, jos olisi päässyt Jenkkilään mobilistien rompetorille.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s