Ruskeat pojat-kollektiivista, moro!

Teos: Mohsin Hamid: Viimeinen valkoinen mies (Otava, 2022)

Suomennos: Jaakko Kankaanpää

Äänikirjan lukija: Matti Leino

Anders on nuori personal trainer pikkukaupungissa jossain pohjoisella pallonpuoliskolla, mitäänsanomattomalla kulutuskulttuurin vyöhykkeellä. Hänen elämäänsä ei oikein kuulu muuta kuin töissä käynti, pilven polttelu ja tyttöystävä Oonan tapailu. Auton hän on perinyt vasta kuolleelta äidiltään, ja isäkin tekee jo kuolemaa Andersin lapsuudenkodissa.

Eräänä tavallisena työaamuna Anders herää hämmennykseen: hänestä on tullut yön aikana ruskeaihoinen. Metamorfoosi ottaa koville, eikä Anders voi vähään aikaan kuvitella palaavansa töihin. Pian uutisissa kerrotaan, ettei hän ole ollut ainoa muutoksen läpikäynyt, vaan heitä on monia. Tatuoinnit näyttävät kummalta ruskealla iholla, ja seksikin tuntuu erilaiselta. Ei huonolta, mutta kummalliselta.

Pakistanilaislähtöinen Mohsin Hamid (s.1971) kuuluu kestosuosikkeihini eteläaasialaisista nykykirjailijoista, ja olenkin lukenut koko hänen tuotantonsa, joka koostuu viidestä romaanista. Kolme niistä sijoittuu Pakistaniin ja kaksi muualle maailmaan. Tässä teoksessa ja tätä edeltävässä Exit Westissä seikkaillaan epämääräisessä länsimaailmassa, ja niissä on maagis-realistisia elementtejä. Pakistaniin sijoittuvat teokset ovat realistisempia, ja niissä kuvataan kaikissa jotain yhteiskunnan syvää kriisiä (huumeriippuvuutta, terrorismia ja korruptiota).

Tässä teoksessa ihonväri nousee suht kiihkottomasti tutkielman kohteeksi. Teoksen tyypit elävät jo ennen metamorfoosiaan todellisuudessa, jossa kulttuurisia eroja ei enää paljoa ole. Taloudellista eriarvoisuutta on, ja se on perustunut pitkälti ihonväriin. Eletään dystooppisessa lähitulevaisuudessa, jossa ihmisen eliniänodote on laskemassa, ja nuorilla aikuisilla on paljon omaishoitoon liittyviä murheita.

Itse sijoitin mielessäni tämän teoksen Ruotsiin, vaikka tarina olisi voinut yhtä lailla tapahtua Vaasassa tai Minnesotassa. Tämä ei ole ensimmäinen lukemani spekulatiivinen fiktioteos, jossa ihonvärillä on väliä, eikä tässä käytetyt spefin keinot ole erityisen villejä.

Ratkeaako sitten rasismin ongelma, kun valkoisesta ihonväristä päästään vihdoin eroon? Tämä taitaa olla tämän tiiviin ja lakonisen pienoisromaanin keskeinen kysymys. Ehkä vastaus kysymykseen löytyy siltä jo valmiiksi rodullistetulta kuntosalin aasialaistaustaiselta siivoojalta, jonka palkka ei nouse, vaikka pomokin on muuttunut ruskeaksi.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s