Teos: Tarryn Fisher: The Wives (Harper Audio, 2019)
Äänikirjan lukija: Lauren Fortgang
The Wives on psykologinen trilleri, joka kuljettaa lukijansa Yhdysvaltojen luoteisosiin, Seattlen ja Portlandin kaupunkien välkimaastoonn. Kirjan kertoja on 28-vuotias sairaanhoitaja Thursday, joka elää myrskyistä arkea moniavioisen miehensä Sethin kanssa. Seth on kotoisin Utahista perinteisestä mormoniperheestä, mutta hän on osittain jättänyt tuon yhteisön taakseen. Moniavioisuus ei varsinkaan herätä luottamusta suurten kaupunkien bisnespiireissä, joten ulkoisesti Seth pyrkii esittämään yksiavioista.
Thursday on virallisesti torstai-illan vaimo, joka asuu mukavasti omassa condo-asunnossaan Seatlessa. Hän saa olla miehensä seurassa joskus yhden illan, joskus viikonlopun yli. Hän tulee varakkaasta perheestä, joten hän ei tarvitse miehensä rahoja. Päinvastoin Seth on hyötynyt suuresti toisesta liitostaan, sillä hänen bisneksensä rakennusalalla ovat olleet tuulisia. Miehen elämäntyylistä on vaikea avautua kenellekään, eikä hän varsinkaan haluaisi vanhempiensa tietävän asiasta. Vanhemmat toki ihmettelevät, miksi vävy ehtii niin harvoin suvun sunnuntailounaille. Thursday ei myöskään ole tavannut miehensä vanhempia kahden vuoden naimisissa olon aikana.
Thursday ei ole tiennyt miehensä taipumuksesta ennen avioliiton solmimista. Hän on luullut olevansa miehensä ainoa puoliso siihen saakka, kun hän on saanut keskenmenon ja menettänyt kohtunsa. Tämän jälkeen mies löytää nuoremman naisystävän, ja aloittaa avoimesti järjestelyn, johon Thursdayn on suostuttava. Mies perustelee tilannetta sillä, että hän on päättänyt saada biologisia jälkeläisiä. Yhtäkkiä Thursday alkaa epäillä, että myös Sethin ex-vaimo, menestynyt asianajaja, on edelleen kuvioissa mukana.
Kuuntelin tarinaa sujuvasti, vaikka en automaattisesti koukuttunut sen juoneen tai aihepiiriin. Kirjan hahmot olivat melko yksioikoisia valkoisia amerikkalaisia, joille seksi, ulkonäkö ja taloudellinen menestys merkitsi elämässä eniten. Kirjassa ei pahemmin harrastettu kulttuuria, eikä pohdittu etnisen tai uskonnollisen identiteetin kysymyksiä. Toisaalta saattoi olla hyväkin, ettei mormonien moniavioisuudesta tehty kovin eksoottista ilmiötä – se esitettiin asiana, johon paikalliset ihmiset ovat tottuneet törmäämään ajoittain.
Thursdayn hahmo on tyypillinen psykologisen trillerin epäluotettava kertoja, jonka näkökulma sumenee välillä liiallisen alkoholin käytön ja häilyvän mielenterveyden vuoksi. Kirjassa vietetään paljon aikaa mielisairaalaympäristössä, jonne Thursday päätyy väkivaltaisten perheriitojen seurauksena. Hän itse on varma siitä, että Seth on orkestroinut kaiken päästäkseen eroon hankalasta vaimosta, mutta onko kaikki lopulta hänen oman mielikuvituksensa tuotetta?
Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että perinteisten valkoisten ihmisten maailmat ovat aivan yhtä kummallisia kuin sateenkaariväen ja etnisten vähemmistöjen. Kertojan isä ja aviomies kuuluivat molemmat siihen miestyyppiin, joka ei löydä mitään vaimonsa keittiössä. Kirjassa ehkä rikotaan yksiavioisuuden normin rajoja, mutta teoksen hahmojen sukupuoliroolit olivat hyvin konservatiiviset. Ehkä eniten teos kertoikin valkoisten keskiluokkaisten vaimoihmisten äärimmäisestä miellyttämisen halusta, ja rakkauden kaipuusta, jonka alttarille he ovat valmiit uhraamaan koko minuutensa. Tosin muistelisin, että tätä samaa aihetta käsiteltiin melko samoin speksein jo 1980-luvulla.
Ainoa oikeasti kiinnostava havaintoni liittyi Sethin jakautuneeseen persoonaan, ja suoranaiseen tarpeeseen suorittaa eri tyyppistä maskuliinisuutta eri naisten luona. Asianajajavaimon luona hän sai olla pönöttävä pukumies, viinaanmenevän sairaanhoitajan kanssa hän oli rennompi seikkailija, ja kolmannen, nuoremman vaimon kanssa suojeleva isukki. Tällaiseen tarpeeseen olla monta useammalle kumppanille ei aina vaadita uskonnollista viitekehystä, vaan voimme päätellä, että tällainen käytös on monille luontevaa, varsinkin, jos taloudelliset olosuhteet niin sallivat.
En jäänyt ikävöimään romaanin hahmoja, ja oikeastaan olin aika välinpitämätön heidän tulevaisuutensa suhteen. Toisaalta teoksen kieli oli sujuvaa, ja tarina eteni jouhevasti. Olen lukenut monia tätä heikompia psykologisia trillereitä, jotka raivostuttavat kaupallisella kaavamaisuudellaan. Tästä kirjasta en aistinut sellaista pyrkimystä, vaan koin, että kirjailija on lähestynyt aihepiiriään joku maailmanparannusaie edellä.
Anun ihmeelliset matkat 